Loisketassu
Kirjoittaja: Woln
Tuhahdin kärkkäästi. Muilla oli tapana kiusata minua mutta minua ei kiinnostanut. En välittänyt kiusasta jonka sain kokea, koska en ymmärtänyt mitä järkeä siinä oli. En kiusannut muita, mutta tunsin oloni pieneksi ja surkeaksi. ”Ihan kuin olisin joku turha kissankuvatus!” ajattelin. Olin syntynyt yksin. ”Onkohan sillä edes väliä?” ajattelin. ”Emoni voi olla kissa, kettu tai mäyrä!” ”Ei siitä kukaan välitä.” Tassutin kyllästyneenä oppilaiden pesälle. Kuulin soturien pesältä kikatusta. Tajusin että Nuppujuova oli siellä. Katselin pesän seinämiä ärtyneenä. Nuppujuova ei ansainnut soturiutta! Hän oli kissa, joka ei edes osaa taistella! Mieleni teki mennä sihisemään Nuppujuovalle, mutta hillitsin itseäni. Vedin henkeä. Oli huono olo. Viherlehti oli alkanut, ja riistaa oli paljon. Olin käynyt saalistamassa. Nukahdin. Huomasin yhä auringon paistavan. Kun heräsin, oli kuuma. ”Hei, Loisketassu!” huudahti Roihutassu. ”Hei.” vastasin vaisusti. ”Onko kaikki hyvin?” Roihutassu kysyi. ”On!” ulvaisin ja loin häneen yllättyneen katseen. ”Hyvä sitten.” Roihutassu vastasi. Huomasin yhä Roihutassun katseen olevan epäröivä. Heilautin häntääni vastaukseksi. Tassuttelin aukiolle. ”Loisketassu!” Kalmakuu huusi. Tassutin hänen luokseen. ”Mitä asiaa?” kysyin. Huomasin Kalmakuun kiusaantuneen katseen. En tiennyt mitä sanoa. ”Me menemme nyt saalistamaan!” Kalmakuu ulvaisi. Nyökkäsin. Tassutimme leiristä ulos. ”Minne menemme?” kysyin. ”Tuonne.” Kalmakuu viittasi hännällään. En ollut ennen käynyt siellä.
