Loisketassu
Kirjoittaja: Woln
Kaksijalkojen haju erottui voimakkaana ruoholla. Tassutin matalana että mikään niistä kapisista olioista ei pääsisi koskemaankaan minua! Suuntasin metsään. Metsä oli täynnä sammalia ja saniaisia. Kissojen hajua ei ollut, paitsi että haistoin laimean riistantuoksun. Yhtäkkiä pysähdyin miettimään. Miksi edes lähdin Kuolonklaanista? Eihän siellä ollut mitään pahaa. Kuitenkin en halunnut palata takaisin. Minua kiusattaisiin siitä kuita. Eikä minulla ollut edes emoa. Ei isää. Ei sisaruksia. Ei ystäviä. Mestari oli, mutta kuuntelisiko hän? Jatkoin syvemmälle metsään. Turha niiden ihme kissojen oli etsiä minua täältä! Kuulin metsän rajalta ulvontaa. Käännyin katsomaan. Huomasin Nuppujuovan ja Pikiturkin metsän laidassa. Ärähdin. ”Minun olisi pitänyt peittää jälkeni paremmin!” sihahdin. ”Nyt ne löytävät minut…” Huomasin Pikiturkin sanovan Nuppujuovalle jotain ja he lähtivät pois. Hymyilin. ”Lähtekää vain.” tuhahdin. Tiesin että asia ei jäisi tähän. Etsintäpartioita tulisi kyllä vielä, ja oli turha ottaa riskiä. Huokaisin. Juoksin syvemmälle metsään niin, että kaksijalkalaa ei enää näkynyt. Ei ollut kaksijalkojen kyhäelmiä, ei outoja mökkejä, ei muita kissoja. Olin siis vapaa tekemään mitä halusin. Toisaalta myöskään kukaan ei ollut huolehtimassa jos saisin haavan. Halusin löytää riistaa. Oli lämmin yö. Haistelin ilmaa kiihkeästi kunnes huomasin myskinhajun. Hetken päästä huomasin hiiren rapistelevan lehtikasassa. Hiiri vinkaisi. Sitten se kipitti puunjuuriin. Hiivin lähemmäs. Kun hiiri tuli ulos, syöksyin hiiren kimppuun ja taitoin siltä niskat. Hiiri oli pullea. Haukkasin sitä tyytyväisenä. Kun olin saanut hiiren syötyä, asetuin makaamaan lehtikasaan. Katselin metsää. Nukahdin uneen. Kun heräsin, luulin olevani Kuolonklaanissa. Ensimmäinen ajatukseni oli, että miksei Kalmakuu tullut herättämään minua. Räpyttelin silmiäni. Puut olivat muodostaneet kehän. Suljin silmäni uudestaan ja kuvittelin olevani unessa. Kun avasin silmäni, niin puut olivat edessäni yhtä suorina ja korkeina kuin ennenkin. Sihahdin. Nousin vuoteestani.
