Loiskevarjo
Kirjoittaja: Sirius
/TAISTELUTARINA\
”Nyt parantajan pesälle!” Latvaruusu komensi. Vilkaisin häntä. ”Minä menen. Mene pitämään huolta Neilikkapennusta.” käskin. Latvaruusu tassutti pentutarhaan vilkaisten minua vielä rakastavasti. Menin parantajan pesän aukolle. Hehkuaskel hoiti jonkun ja kutsui minut sitten sisään. ”Nämä ovat selvästi taisteluvammoja?” Hehkuaskel kysyi minulta. Katsahdin häntä hämmästyneenä. Eikö parantaja itse tiennyt? ”Ovat ne.” nau’uin. Hehkuaskel nyökkäsi. ”Eivät näytä pahoilta, kyllä sinä henkiin jäät. Sinun ei tarvitse edes jäädä tänne. Vain….takatassussasi on hieman iso haava, mutta kyllä minä saan senkin korjattua. Mutta haavoihin tulee kirvelemään.” Hehkuaskel selitti. Ähkäisin. En halunnut jäädä raajarikoksi! ”Selvä sitten.” tokaisin. Hehkuaskel haki salvaa ja alkoi puhdistaa vammojani. Matkalla kuulin kun hän mutisi: ”Yrtit loppuvat pian, ellei niitä löydy.” Säikähdin. Oliko Hehkuaskelelta yrtit lopussa? Taistelun aikaan? Miksei niitä löytynyt? Kun olin odottanut hetken, Hehkuaskel tarttui kiinni takajalastani. Kipu raastoi minua. ”Auh! Päästä…irti!” huudahdin tuskissani. ”En vielä.” Hehkuaskel vastasi ja levitti jotain jalalleni. Jalkaani kirveli. Tunsin yrttimehun. ”Noin. Nyt sen pitäisi parantua.” Hehkuaskel naukui lempeästi. Nousin pystyyn ja kokeilin. Jalkaan sattui, mutta ei niin paljon. ”No? Miltä tuntuu?” Hehkuaskel tiedusteli. ”H-hyvältä.” sanoin, vaikka jalkaan sattui hieman. En myöntäisi sitä hänelle. Hehkuaskelella olisi varmasti pahempiakin vammoja hoidettavanaan kuin minun jalkani. Nilkutin pois parantajan pesältä. ”Kiitos.” tuhahdin vielä. Hehkuaskel nyökkäsi. Istahdin aukiolle. Siellä oli hiljaista. Pimentovarjo jakoi partioita. ”Loiskevarjo! Johda sinä tätä. Ota Kalmakuu mukaasi.” Pimentovarjo käski. Laahustin hitaasti hänen luokseen. Kalmakuu tuli viereeni. Hän oli ollut entinen mestarini. ”Loiskevarjo, hei vaan. Miten voit? Sattuuko haavoihin vielä?” Kalmakuu tiedusteli kun olimme leirin ulkopuolella. Väläytin hänelle salaa ärtyneen katseen. Totta kai niihin sattui! Eikö Kalmakuu sitä ymmärtänyt? Ei varmaan, sillä hän ei ollut hyökännyt. Päätin pitää kieleni kurissa. ”Vähän niihin sattuu.” murahdin. Kalmakuu näytti siltä, ettei hän ollut kuunnellut ollenkaan. ”Niin että mitä?” hän kysyi. ”Että vähän sattuu. Muuten hei, pitikö tämän olla metsästyspartio vai rajapartio?” vaihdoin puheenaihetta. ”Rajapartio. Tarkistamme Eloklaanin rajan.” Kalmakuu vastasi. Nyökkäsin myöntelevästi. Tassutimme tiheikön läpi. Seurasin, miltä maisema näytti. Kylmää vettä tipahteli puiden välistä. Lunta oli vähän. Haistoin Eloklaanin heikot rajamerkit. ’Ne kissanrääpäleet eivät ole merkinneet edes rajojaan kunnolla.’ ajattelin pilkallisesti. Kalmakuu tuli rinnallani. ”Hei muuten, voisinko mennä tarkistamaan tuonne vähän kauemmas?” Kalmakuu kysyi. ”Saamme enemmän paikkoja katsottua.”
”Mikäs siinä, mene sitten. Minä katson tämän rajan.” vastasin. Kalmakuu nyökäytti päätään ja lähti kauemmas. Haistelin ilmaa. Haistoin lievän Eloklaanin tuoksun. Yhtäkkiä näin lähellä rajaa eloklaanilaisen. Tunnistin tämän Utusieluksi. ’Tuo murjottu kissa. Hän näyttää heikolta….’ ajattelin hieman ovelasti. Tiesin tämän olevan hyvä kohde pienelle hyökkäykselle. ’Hänellä ei ole edes klaanitovereitaan lähellä.’ ajattelin. Hiivin hitaasti pensaan taakse.
”Yllätys!” karjaisin ja hyppäsin pensaan yli. Sivalsin Utusielua raivokkaasti kuonoon. Utusielu lennähti yllätyksestä taaksepäin. Käytin sitä hyväkseni ja löin häntä voimakkaasti. Verta roiskui turkilleni. ”Mitä tämä nyt on?” hän kysyi pelokkaana. Iskin häntä uudelleen päähän. Utusielun päässä oli iso haava. Utusielu hyppäsi päälleni ja iski minua rintaan. Verta pirskahti päälleni. Tunsin kivun sävähdyksen. Utusielu kävi kanssani painimaan. Tiesin kuitenkin, että olin voittamassa kivun uuvuttaman kissan. Utusielu tappeli hurjasti. Purin tätä raivokkaasti vatsaan. Utusielu huitoi ja rääkyi. Laskin käpäläni hänen suulleen. ”Sinusta ei ole mihinkään. Hyvästi, Utusielu.” sihahdin ja purin tätä kurkusta. Purin voimakkaasti, siihen asti että tunsin velton ruumiin. Vihdoinkin, Utusielun vatsa lakkasi kohoilemasta. Pudistin veret turkistani. Olin tappanut soturin! Olin julma. Nousin ylös. Eloklaanilaiset saisivat hakea hänet siitä. ”Mitä ihmettä täällä tapahtuu!” kuulin raivoisen karjahduksen.
//Vain toinen osa on taistelua\
//Kuutamo?\
