Loiskevarjo
Kirjoittaja: Sirius
Loiskevarjo!” kuulin Orvokkisydämen kirkaisun. Hoipertelin naaraan luo vaivalloisesti. Kettu makasi kuolleena maassa. Olin tappanut sen. Se oli viimeiseksi teokseen raapaissut minua päähän. Isku oli osunut syvälle, ja uskoin että se pysyisi aina. Myöskin kasvoni olivat täynnä naarmuja. Orvokkisydän makasi maassa. ”Orvokkisydän!” henkäisin. Hän kohotti päätään. Autoin hänet ylös. Olin saanut pahoja viiltoja, mutta en yhtä pahoja kuin Orvokkisydän. ”Voin kantaa sinut.” tarjouduin. ”Minä pystyn..itse. Osaan kävellä.” Orvokkisydän kähisi. Menin Orvokkisydämen avuksi. Hän otti minusta tukea. Huomasin Orvokkisydämenkin kuonossa ison viillon, josta vuosi kirkkaanpunaista verta. Hänellä oli haavoja myös selässä. Kävelimme rähjäisinä leiriin. Leirin sisäänkäynnillä kaaduin maahan kivusta. Orvokkisydän lysähti maahan huohottaen. Näin sumeasti kissan hahmon. ”Tulkaa auttamaan! Täällä on verisiä kissoja!” kuulin huudon. Näin edessäni seisovan Toivetassun. Paikalle ryntäsi heti ainakin viisitoista kissaa. ”Mitä heille on käynyt? Siinähän on Loiskevarjo ja Orvokkisydän! Mitä tapahtui?” klaani kyseli kovaa vauhtia. ”Hiljaa kaikki!” näin Punatähden ulvaisevan. ”Hehkuaskel! Tänne!” Näin sumeasti kivun vallassa Orvokkisydämen, joka huohotti kivusta. Tunsin kuinka minua nostettiin jonkun selkään. Klaanitoverit kantoivat meidät leiriin. ”Aih.” ajattelin. Meidät laskettiin pehmeille sairasvuoteille. Tunsin kuinka kipu otti vallan, enkä voinut enää taistella vastaan. Nukahdin. Kun heräsin, en ollutkaan Synkässä Metsässä. Olin yhä parantajan pesässä. Tunsin yhä pari haavaa. ”Olette nukkuneet nyt täällä kaksi päivää putkeen.” Hehkuaskel selitti minulle ja juuri heränneelle Orvokkisydämelle. ”Muistatteko mitä on tapahtunut?” ”Joku hyökkäsi.” Orvokkisydän mutisi. ”Kettu ehkä.” ”Me haavoituttiin ja kettu kuoli.” selitin. ”Onnistuitko saamaan kaikki haavat pois?” kysyin. ”Suurimman osan. Tulkaa sanomaan, jos johonkin sattuu. Tulee sattumaan vielä monta päivää. Mutta, teillä kummallakin jäi arpia.” Hehkuaskel naukui. Hehkuaskel ojensi minulle vettä. Vedestä näin kasvoni. Ne näyttivät suorastaan kauheilta. Minulla oli vasen korva revennyt, ja iso arpi selässä ja etutassussa.
”Orvokki?”
