Loiskevarjo
Kirjoittaja: Sirius
Haukottelin ja heräsin soturien pesästä. Latvaruusu tuli minua vastaan. Hänen silmänsä loistivat onnellisena. ”Loiskevarjo! Tule äkkiä metsään, minulla on mahtavia uutisia!” hän kehräsi. Hämmästyin ja mietin, mitä ne voisivat olla. Hän oli jo kertonut rakastavansa minua: mitä muuta vielä? Ehkä hän ei enää pitänytkään minusta? ’Mitäpäs jos…hänellä on vielä parempaa asiaa?’ ajattelin. Yksi asia korvensi mieltäni, ja toivoin sydämestäni että hän halusi sitä myös. ”Tule nyt, ei ole koko päivää aikaa!” Latvaruusu tokaisi. Nyökäytin päätäni ja kävelin aukiolle. Latvaruusu käveli vieressäni leiristä ulos. Onneksi kukaan ei nähnyt, sillä joku saattaisi nähdä minut Latvaruusun seurassa. Onneksi emme olleet puoliverisiä, sillä joku puhdasverinen soturi olisi joutunut menemään mukaamme! Istahdimme monen ketunmitan päähän leiristä. Latvaruusu varmisti, ettei ketään ollut lähettyvillä. ”Mitä asiaa sinulla oli? Henkäystähti käski että joudun menemään tänään aamupartioon, enkä halua olla myöhässä.” sanoin.
”Rauhoitu nyt. Huomasin sen…muutama päivä sitten. Kerron sinulle ensimmäisenä, mutta meidän pitäisi varmaan kertoa Hehkuaskelelle myös.” hän aloitti.
”No mitä se voisi olla?” kysyin hämmästyneenä.
”Minä…tuota, odotan pentuja.” Latvaruusu naukui lempeästi. Hetken aikaa tuntui siltä, että olisin kuollut. Haukoin henkeä ilahtuneena ja äimistyneenä.
”M-minunko?” kysyin varmistukseksi, vaikka asia oli selvä. ”Totta kai. Sinusta tulee ihana isä.” Latvaruusu kehräsi silmät tuikkien. Hetken aikaa en osannut ajatella mitään. Laskin häntäni Latvaruusun selälle ja painoin kuononi tämän lavalle.
”Sinusta tulee ihana emo. Latvaruusu, olet maailman ihanin kissa! Meidän pennuistamme tulee klaanin ihanimmat pennut.” sanoin hiljaa. Latvaruusu kehräsi. ”Mukavaa että tykkäät. Saamme varmasti oikeita villipentuja! Kohta joudun pentutarhaan.” hän naukui iloisena. ”Tulen katsomaan sinua aivan jokainen päivä, sanoi Hehkuaskel mitä tahansa.” lupasin silmät hehkuen. Latvaruusu naurahti. ”Mennään kertomaan Hehkuaskelelle!” hän maukui. Nyökkäsin ja kuljimme hännät toisiemme lavoilla. Leiriin päästyämme menimme heti Hehkuaskelen luo. Naaras oli lajittelemassa yrttejä.
”Hehkuaskel, olisiko sinulla hetki aikaa?” kysyin. ”Mitä asiaa? Voimme jutella täällä.” Hehkuaskel vastasi.
”Meillä on suurenmoisia uutisia.” Latvaruusu sanoi onnellisena.
”No? Mitä se voisi olla?” Hehkuaskel kysyi. Minua alkoi jännittää. ”Meillä tulee pennut!” huudahdin innostuneena. Hehkuaskel näytti hämmästyneeltä.
”Miten ihanaa! Latvaruusu, ovatkos nämä sinun ja Loiskevarjon?” hän kysyi pilke silmissään.
”Ovat kyllä.” Latvaruusu vastasi. Siirryin kauemmas ja annoin naaraiden höpöttää rauhassa. Samalla mietin, että elämäni oli maailman ihaninta.
