Lokkimieli
Kirjoittaja: Koivu
Lokkimieli tutkaili oppilaansa eleitä tämän vastatessa hänen kysymykseensä. Uivelotassun oikein tahalliselta näyttävä silmienpyöräytys kertoi hänelle kaiken tarpeellisen. Enää kauaa tuo nuori naaras ei Lokkimielelle silmiä pyörittelisi…
Sitten Uivelotassu kysyi, pitikö vaanimista vielä harjoitella tämän päivän aikana. Lokkimieli ei pitänyt sävystä, jolla oppilas puhui hänelle. Se täytyisi kuitenkin korjata ajan kanssa, ei nyt. Valkoharmaan kollin ilme ei ensin värähtänytkään, sitten kolli kohotti lyhyitä viiksiään ja hänen silmäkulmaansa piirtyi hymy. Hyvin hienosti ja tarkkaan harjoiteltu hymy.
”No niin, sinähän aloit innostua”, Lokkimieli maukaisi kepeästi ja päästi huvittuneen hymähdyksen.
Uivelotassu tuijotti häntä silmäluomet raskaina ja näytti siltä, että saattaisi pyöräyttää silmiään uudelleen hetkenä minä hyvänsä. Lokkimieli esitti kuin ei olisi huomannutkaan.
”Katso ja keskity.”
Ripeästi soturi asettui vaanimisasentoon, joka tuntui iskostuneen hänen selkäytimeensä automaatioksi, jota ei koskaan tarvinnut tietoisesti ajatella. Vaanimisasento oli Lokkimielelle vielä kriittisemmässä asemassa kuin niille, jotka löysivät saaliinsa hajuaistin avulla. Muiden kissojen metsästystekniikat tuntuivat Lokkimielestä toisinaan huijaukselta.
Soturi otti muutaman askeleen eteenpäin pitäen kroppansa tiukasti vakaana. Vatsakarvat hipoivat maata vain kynnenmitan verran, kun laikukas kolli otti siirsi jalkaa eteenpäin. Hyvin lyhyen demonstraation jälkeen Lokkimieli pysähtyi. Hän pysyi edelleen matalana, mutta huiskaisi hännällään oppilaalle merkin tehdä sama perässä hänen vieressään.
Tummanharmaa naaras talsi varsin vastahakoisen oloisesti lähemmäs Lokkimieltä. Lokkimieli katsoi odottavana, kun Uivelotassu silmäili hänen asentoaan hetkisen. Oppilas asettautui samansuuntaisesti soturin kanssa, koukisti takajalkojaan ja laski vatsansa maahan.
”Ei noin. Tuo on makaamista”, Lokkimieli tokaisi.
”En ollut vielä valmis”, Uivelotassu pyöräytti silmiään. Lokkimielen oikean etutassun polkuantura alkoi kipristellä kynsiä myöten.
”Kannattele itseäsi kaikilla käpälillä tasapuolisesti. Vatsa ei saa laahata maata silloin kun liikut, kuten ei myöskään häntä. Uudestaan”, Lokkimieli käski sivuuttaen sen, miten oppilas oli keskeyttänyt hänet. Uivelotassun tulisi tottua suoraan palautteeseen sekä todella oppia, miten mestarin seurassa käyttäydytään, soturi ajatteli, mutta piti ärtymyksensä sisällään. Kollin päässä välähti mielikuva siitä, miten hän löisi oppilasta lujaa poskeen kynnet esille. Valkea tassu täyttyisi punaisesta lämmöstä. Lokkimieli ei voinut olla ajattelematta, miten hyvältä se tuntuisi. Hän joutui kuitenkin jättämään sen omaksi fantasiakseen. Ainakin toistaiseksi.
//Uivelo?
KP-boosti käytössä
