Lokkitassu
Kirjoittaja: Koivu
//TAISTELUTARINA
Lokkitassu oli syöksynyt taistelun keskelle hullunkiilto silmissään heti, kun oli tullut tilaisuus hyökätä. Hän ei ollut malttanut odottaa pääsevänsä raatelemaan eloklaanilaisten nahkoja irti. Kaikista eniten oppilas oli kuitenkin odottanut sitä, miten hän näkisi veren pulppuavan vastustajiensa suonista. Hyökätessään harmaan, paikallaan möllöttäneen eloklaanin oppilaan kimppuun Lokkitassu ei ollut pettynyt. Hän oli taistellut tätä Sadetassuksi esittäytynyttä naarasta vastaan jo tovin ja innostunut vihollisen raatelemisesta vain entisestään joka kerta, kun eloklaanilaisen turkki värjäytyi punaisemmaksi.
Juuri, kun Lokkitassu oli ollut lähellä saada tilaisuuden tehdä eloklaanilaisnaaraasta loppu, oli toinen eloklaanin oppilas saapunut tämän avuksi. Tämä lisäsi Lokkitassun raivoa entisestään. Tässä hetkessä hän ei himoinnut mitään muuta niin paljon, kuin noiden kahden eloklaanin oppilaan tappamista. Sadetassu oli kääntynyt kiittämään pelastajaansa, jolloin Lokkitassu sai kuulla kermanvärisen kollin olevan nimeltään Varjotassu. Lokkitassu hämmentyi hetkeksi, kun Sadetassu alkoi maukua Varjotassulle jotakin idioottimaisen tunteellista kesken taistelun. Lokkitassu ei voinut käsittää, miksi joku tekisi niin. Hän ehti iloita vastustajansa heikkouden paljastumisesta vain silmänräpäyksen, ennen kuin tunsi terävän viillon kasvoillaan. Kolli oli sulkenut vaistomaisesti silmänsä, mutta kun hän avasi ne, toinen puoli näkökentästä oli musta. Hän yritti räpytellä veriä pois silmästään onnistumatta. Samassa valkoharmaa kolli kaatui selälleen.
Sadetassu ehti raastaa hänen vatsaansa takajaloillaan vain hetken, ennen kuin Lokkitassu potkaisi eloklaanilaisen raivolla pois päältään sivuun, päästäkseen ylös. Lokkitassu sihahti raivokkaasti ja syöksyi harmaansinisen naaraan kimppuun tähdäten sekä kyntensä että hampaansa tämän kaulaan. Kolli ei edelleenkään nähnyt toisella silmällään, mikä vaikeutti toiselta puolen tulevien käpäläniskujen väistämistä. Lokkitassun alla kiemurteleva eloklaanilainen vaikutti käyttävän tätä hyväkseen, sillä Lokkitassun oli pakko nostaa hampaansa irti naaraan niskasta tuntiessaan tassun iskeytyvän jälleen samalle puolelle kasvoja. Lokkitassu sähähti ja loi uhkaavan katseen Sadetassuun, upottaen kyntensä yhä syvemmälle harmaaseen turkkiin naaraan rintakehällä, jonka veri oli koristellut. Eloklaanilainen näytti hätääntyneeltä, mistä Lokkitassu tunsi mielihyvää. Juuri tällaisesta vallasta hän oli haaveillut. Kollin silmäluomet eivät värähtäneetkään, kun hän laski kasvojaan vielä hivenen lähemmäs Sadetassua silmät viiruina, toinen silmä edelleen punaisena. Hän alkoi hiljalleen erottaa punaista valoa vasemmassa silmässään; viilto ei ollut tuhonnut silmää ja veri alkoi valua pois poskea pitkin. Siitä huolimatta kolli oli raivoissaan eloklaanilaisnaaraan tempusta. Lokkitassun leuasta tippui veripisaroita Sadetassun kuonolle, mutta tämä ei hievahtanutkaan. Pelkäsikö naaras häntä? Juuri sitä Lokkitassu toivoi. Valkoisen ja harmaan kirjava kolli asetti toisen etutassunsa kynnet naaraan kurkkua vasten jatkaen uhkaavaa tuijotustaan.
”Yritäkin vielä sokaista minut, niin pidän huolen, että näet minun tappavan Varjotassun hitaasti ja tuskallisesti!” Lokkitassu sihisi melkein kiinni Sadetassun kuonossa, viha ja kylmyys silmistään paistaen ja veri huuliltaan roiskuen. Seuraavaksi hän alkoi vetää eloklaanilaisen kaulalle asetettuja kynsiään hitaasti alaspäin. Lokkitassu tiesi, että olisi miellyttävämpää tappaa tämän tunteellisen eloklaanilaisen säälittävä ystävä ensin, mutta hänen oli silti erittäin vaikea vastustaa himoa tappaa tämä Sadetassu siihen paikkaan.
//Sade?
