Loskalauha
Kirjoittaja: Auroora
Kuuntelin kiinnostuneena Lätäkkölemmen puhetta parantajista. Minusta oli vaikuttavaa, että hän uskalsi näin vahvasti asettua Kuolonklaanin tapoja ja perinteitä vastaan. Parantajia ei ollut koskaan arvostettu Kuolonklaanissa, sillä joidenkin mielestä he eivät olleet yhtä tärkeä osa klaania. Parantajat eivät metsästäneet tai partioineet eivätkä vuodattaneet verta taisteluissa. En kuitenkaan ymmärtänyt, miten kukaan pystyi kiistämään heidän tärkeyttään. Jos parantajia ei olisi, Kuolonklaani olisi tuhoutunut jo kauan aikaa sitten. Parantajilla oli ihailtavan paljon tietoa, jota oli tarkasti suojeltu ja väsymättä jalostettu sukupolvien ajan. Heidän mielensä olivat tavattoman arvokkaat, monen soturin hengen arvoiset.
”Olen samaa mieltä kanssasi”, sanoin pienen nyökkäyksen kera. ”Parantajat ovat hyvin arvokkaita. Emme selviäisi ilman heitä, joten meidän ei tulisi pitää heitä itsestäänselvyytenä. En ymmärrä, kuinka jotkut voivat olla niin itsekkäitä ja typeriä, että kuvittelevat voivansa kohdella parantajia kuin saastaa ja samalla odottaa heidän auttavan hädässä.”
Pyrin itse olemaan aina parantajille ystävällinen, ja onneksi jotkut muutkin tekivät niin, vaikka nämä kissat olivatkin harvassa. Olin huomannut Pimentovarjon käyttäytyvän kunnioittavasti Hehkuaskelta kohtaan kun Kuuraturkki oli ollut tekemässä kuolemaan. Oikeastaan se ei ollut paljon sanottu, sillä emoni harvoin suhtautui kissoihin tavallisesta viileästä kohteliaisuudestaan poikkeavalla tavalla, mutta oli joka tapauksessa hienoa, että varapäällikkö osoitti arvostavansa parantajien työtä.
”Eikö sinusta tunnu vaikealta olla tätä mieltä, kun isäsi on päällikkö?” kysyin uteliaana. ”Hän ei vaikuta erityisen halukkaalta kohentamaan parantajien asemaa.”
//Lätäkkö?
