Loskalauha
Kirjoittaja: Auroora
Kuuntelin Lätäkkölemmen sanoja tarkkaan ja annoin soturille aikaa puhua loppuun. En pitänyt siitä, että hän epäili uskollisuuttani Kuolonklaanille, tai ainakin sanoi minun kuulostavan epäuskolliselta. En voinut sanoa olevani aivan yhtä kuolonklaanilainen henkeen ja vereen kuin jotkut klaanimme jäsenet. Ajatus siitä, että kuolisin klaanini vuoksi ei ollut minulle houkutteleva vaan pelottava. Siltikään en voisi koskaan kuvitella eläväni missään muualla.
”Voisin loukkaantua siitä, että epäilet uskollisuuttani”, sanoin tyynesti, mutta katseeni oli terävä ja viileä. ”Se, että en usko jokaisesta erakkoverisestä pahaa, ei tarkoita, ettenkö uskoisi jonkun heistä olevan petturi. Mutta siinä olet oikeassa, etten usko hänen teloittamisensa hyödyttävän ketään. Se toisi vain mielihyvää katkerille ja toimisi kenties esimerkkinä muille klaanin jäsenille. Turvallisuutemme tulee kuitenkin ensin, joten jos osoittautuisi, ettei tätä petturia voi jättää henkiin – mitä epäilen, sillä ei hän yksinään klaaniamme kaada – tietysti näkisin hänen teloittamisensa hyvänä vaihtoehtona.”
Karkottaminen oli jo tarpeeksi paha rangaistus. En voinut kuvitellakaan, miltä tuntuisi tulla ajetuksi kotoaan ja perheensä luota. Siksi minäkään en uskaltautunut mielipiteistäni huolimatta nousemaan Henkäystähteä vastaan. En voinut jättää kaikkea sitä, mikä oli minulle tuttua. Maailma Kuolonklaanin ulkopuolella oli julma ja yksinäinen ilman klaanimme tuomaa turvaa.
”Petturista puheen ollen… Onko sinulla aavistuksia siitä, kuka se saattaisi olla?” kysyin uteliaana. ”Tiedän kyllä, että ajattelet sen voivan olla kuka tahansa, mutta selvästi on kissoja, jotka olisivat petturuuteen enemmän taipuvaisia kuin toiset.”
//Lätäkkö?
