Loskalauha
Kirjoittaja: Auroora
Katsoin silmät kavenneina Pyräkkäpirua, joka oli laittanut minut keksimään pennulle viihdykettä. Mokomakin! En minä ollut mikään leikkisetä.
Pieni Lillukkapentu kuitenkin katsoi minua odottavaisesti, joten vaihtoehtoja ei jäänyt. Pengoin pentuaikojen muistojani, ne olivat täynnä Salamasielun virnettä, sitä, jonka hän oli kantanut mukanaan tähänkin päivään asti. Veljeni oli halunnut telmiä kanssani koko ajan, siltä minusta oli tuntunut. Hänen suosikkinsa oli yksinkertainen leikki, ”tappelu”. Siinä me tappelimme. Yleensä Salamasielu oli voittanut, siksi hän varmastikin piti siitä. Minä voitin useimmiten kuurupiilossa: jostain syystä emme leikkineet sitä usein.
Olisin ehdottanut juurikin tuota leikkiä, mutta aistin, että täällä oltiin ikään kuin varkain. Pentutarhan kattoon nousi hieman jännittynyt energia, jonka syypääksi uskoin Kaamoskukan. Ulkona emme olisi suojassa, eikä pentutarha itsessään tarjonnut kaksisia piilopaikkoja.
”Osaatko leikkiä heijastusta?” kysyin viimein ja nousin seisomaan. Lillukkapentu kallisti päätään kysyvänä, ja tunsin oloni jostain syystä voitonreimuiseksi. ”Selvä, minä näytän.”
Astelin pentutarhan loitommaisimmalle seinälle. Opastin Pyräkkäpirun ja Lillukkapennun seisomaan rivissä toisella seinällä katse minuun.
”Nyt minä käännyn seinään päin. Sillä aikaa teidän tehtävänne on tulla minua kohti ja koettaa koskettaa minua, silloin voitatte pelin”, selitin ja Lillukkapentu kuunteli tarkasti keskittyen, mikä oli minusta jotenkin huvittavaa. Pennuille leikit eivät olleet… No, leikin asia.
”Mutta…”, jatkoin viekkaasti hymyillen, ”välillä minä saatan kääntyä ympäri. Ja jos ette ole silloin täydellisesti pysähtyneet, joudutte palaamaan takaisin! Olkaa varovaisia…”
Siristin kaksikolle leikilläni silmiäni ja käännyin ympäri. Heilautin häntääni kaksikolle merkiksi aloittaa.
//Pyräkkä, Lillu?
