Loskalauha
Kirjoittaja: Auroora
En pitänyt tästä keskustelusta, jota olimme käymässä Salamasielun kanssa. Tai pikemminkin, jota hän kävi itsensä ja minun lyhyiden, pakotettujen vastausteni kanssa. En minä ollut kiinnostunut kenestäkään. En tuntenut ketään Kuolonklaanin naarasta kovinkaan hyvin, enkä ollut sellaista haaveilijan sorttia, joka olisi tyhjästä keksinyt ihastuksen itselleen. Näin tulevaisuudessa kumppanin mahdollisuutena – en todellakaan ollut sulkenut pois ajatusta perhe-elämästä jonkun samalla aallonpituudella olevan kanssa. Tällä hetkellä sellaista ei vain ollut näköpiirissä, enkä ollut tarpeeksi epätoivoinen, jotta olisin tätä naarasta lähtenyt etsimällä etsimään.
Huomasin toisella puolen leiriä haaleanvihreän silmäparin kiinnittyneen suuntaamme: Lampiväreen katse oli nauliutunut veljeeni. Hänen päänsä oli kallellaan ja naaras näytti uponneen syviin aatoksiin. Kun Salamasielu käänsi vierelläni päätään soturinaaraan suuntaan, tämä siirsi kiireesti katseensa muualle tavalla, joka ei jättänyt mitään kysymyksiä hänen salaisista toiveistaan. Puuskahdin itsekseni. Lampiväre ei edes tuntenut veljeäni: miten hän muka oli ihastunut tähän?
”Mitä sinä oikein tuhiset?” valkoinen kolli kysyi ja tuuppasi minua kylkeen. Pyöräytin silmiäni.
”En mitään.”
Jos harmaa naaras olisi tiennyt, miten raivostuttava, itsekeskeinen ja ajattelematon veljeni oli, hän tuskin olisi ruokkinut näitä tunteita tätä kohtaan. Tuolta kaukaa, missä hän istui, kolli varmasti näyttäytyi komeana, karismaattisena ja voimakkaana. Minun paikaltani näin noiden pinnallisten seikkojen taa. Huomasin sen kaikista tärkeimmän: Salamasielu ei välittänyt muista kuin itsestään.
