Loskalauha
Kirjoittaja: Auroora
Tuhkajuovan sanat saivat minut hieman hämilleni ja naurahdin kiusaantuneena, vaikka tiesin, ettei soturinaaras vitsaillut. Tuhkajuova ei nimittäin ollut sitä sorttia, kuten olin hänen oppilaanaan saanut huomata. Sitä paitsi, koska harmaa naaras oli Henkäystähden kumppani, ei ollut ollenkaan yllättävää, että tämä päällikön tavoin yritti rohkaista klaanin puhdasverisiä jäseniä hankkimaan pentuja. Pennut eivät kuitenkaan olleet käyneetkään minun mielessäni, olinhan itsekin melkein oppilas. Pennut tuntuivat kovin kaukaiselta asialta, etenkin, kun mielessäni ei ollut tällä hetkellä ketään, jonka kanssa olisin jälkikasvua halunnut. En myöskään uskonut, että kiinnostuisin Tuhkajuovan tyttäristä. Olin tarkkaillut heitä – kuten tarkkailin kaikki klaanin jäseniä – enkä ainakaan kahdesta heistä voinut sanoa pitäväni. Lammikkoloikka oli tullut emoonsa: hän oli vakava tosikko, jonka elämän tehtävä oli palvella klaaniaan. Siinä ei sinänsä ollut mitään pahaa, mutta viihdyttävää tai mukavaa seuraa tämä puoli ei soturista tehnyt. Lampiväre taas oli aivan yhtä tylsä kuin siskonsa, harmaa ja mielipiteetön. Hän vaikutti teennäiseltä ja seuransa kiusalliselta.
Jäljelle jäi vain Lätäkkölempi. Hän oli kolmikosta kenties ainoa, jonka kanssa ystävyys voisi onnistua.
”No, siinä mielessä en heihin olisi tutustumassa”, sanoin tyynesti. ”Ei sillä, että heissä mitään vikaa olisi. En vain ole ajatellut pentuja ollenkaan.”
En tiennyt, pahastuiko Tuhkajuova sanomisistani. Luotin kuitenkin siihen, että soturi oli tarpeeksi fiksu tajutakseen, etten tarkoittanut mitään pahaa.
”En tunne heitä paljoa, mutta on myönnettävä, että Lätäkkölempi on kiinnostava persoona”, kerroin hetken päästä ja vilkaisin viereeni entisen mestarini suuntaan. ”Minusta on hienoa, miten hän uskaltaa sanoa mielipiteensä ääneen. Eikä häneltä puutu selkärankaan. Olet hänestä varmasti ylpeä. Ja muista kahdesta tietysti myös, he ovat hyviä soturitovereita.”
//Tuhka?
