Lumikkopentu
Kirjoittaja: Saaga
Lumikkopennun huomasi Orvokkipennun leikkimässä yksin pentutarhan edustalla. Lumikkopentu oli juuri tullut lämpimästä pesästään ja kavahti kylmää ulkoilmaa. Orvokkipennulla näyttää olevan hauskaa, hän tuumi ja asteli naaraspennun luokse. “Mitä teet?” Lumikkopentu kysyi muinakissoina Orvokkipennulta. “En mitään,” toinen pentu sanoi kujeilevasti ja jatkoi äkkiä ystävällisesti, “Leikitäänkö?” Lumikkopentu nyökkäsi ja mietti hetken. “Mitä leikimme?” hän kysyi. “Sammalpalloa?” Orvokkipentu ehdotti ja Lumikkopentu suostui ehdoukseen. “Haen sammalta Hehkuaskelelta,” hän sanoi ja kipaisi parantajanpesään. Hehkuaskel oli lajittelemassa yrttejään. Lumikkopentu otti hieman sammalta pesästä jossa hän oli nukkunut ollessaan parantajanpesässä viime yönä. Hän livahti hiljaa ulos pesästä nopein kevyin askelin Orvokkipennun luokse. Tehtyään sammalesta pallon he alkoivat kopittelemaan sitä. Orvokkipentu tylsistyi nopeasti kopitteluun ja pyysi Lumikkotassua heittämään pallon ja sanoi, että se oli kani jonka he nappaisivat yhdessä. Lumikkopentu lähti vaanimaan kania pehmeä vatsa melkein viistäen maata. Hän piti häntäänsä hitusen verran maan yläpuolella niinkuin yksi oppilaista oli näyttänyt toiselle. Kun hän oli ehtinyt sammalpallo “kanin” taakse, Orvokkipentu juoksi “kanin” etupuolelta ajaen sen Lumikkopennun käpäliin. “Hieno nappaus,” Pikiturkki kehui ohi mennen ja pennut nyökkäsivät kiitokseksi. “No mitä seuraavaksi?” Lumikkopentu kysyi Orvokkipennulta. Orvokkipentu nappasi sammalpallon häneltä ja kirkaisi: “Ota kiinni jos saat!” Lumikkopentu innostui ja lähti jahtaamaan toveriaan ympäri leiriä. Lumikkopentu saavutti Orvokkipentua ja loikkasi tämän kimppuun vieden pehmeän pallon häneltä nyt oli Lumikkopennun vuoro juosta mutta ennenkuin hän oli kunnolla ehtinyt edes päästä vauhtiin hän törmäsi Kaaostuhoon. Kaaostuho tupsahti kyljelleen lumeen törmäyksen voimasta. Voi ei, Lumikkopennun silmät suurenivat. “Varokin tekemästä tuota uudelleen!” kolli suorastaan murisi. Lumikkopentu säikähti ja panautui vasten maata toivoen, että voisi kadota olemattomiin. “Kynsisin sinulta korvat jos et olisi pentu!” klaaninvanhin mutisi ilkeästi. “Olen pahoillani hänen puolestaan,” Mäntyviiksi saapui Lumikkopennun suojaksi. Kaaostuho murahti vielä jotain ilkeää mutta katosi sitten pentutarhaan omaan pesäänsä. “Älkää juosko noin päättömästi leirissä pennut!” Mäntyviiksi nuhteli, mutta päätti jättää pennut tärisemään säikähtäneinä. “Oletko kunnossa?” Orvokkipentu sopersi. “Olen, oletko sinä?” Lumikkopentu vastasi vähän itevarmemmin kuin toverinsa. “Ei hätää,” hän vastasi mutta tärisi hieman vieläkin. Lumikkopentu viskasi sammalpallon kauemmas. “Kuvittele, että se on hiiri ja nappaa se!” hän sanoi ystävälleen. Orvokkipentu hihkaisi ja ryntäsi sammalpallon luo ja heitti sen taas Lumikkopennun tavoiteltavaksi. Lumikkopentu nappasi pallon ilmasta kynsiinsä ja heitti sen taas. Orvokkipentu sai myös hienon kopin siitä. Heiteltyään palloa taas hetkisen he päättivät mennä sisään pentutarhan lämpimään.
//365 sanaa
//Orvokki?
