Lumikkopentu
Kirjoittaja: Saaga
Lumikkopentu yskäisi heikosti. Hehkuaskelella oli käpälät täynnä työtä sairaiden kanssa. Hän toivoi, että edes joku olisi pitämässä hänelle seuraa koska eihän hän ollut edes niin kipeä ettei olisi voinut vaikka kävelläkin vähän. Siinä samassa Hehkuaskel tassutti hänen vuoteensa luo. “Saanko tutkia sinut nyt?” hän kysyi ja antamatta aikaa vastata hän tutki Lumikkopennun nopeasti. “Pääset pian pois täältä lupaan sen,” parantaja sanoi ja antoi kissanminttua hänelle. Lumikkopentu kiitti ja söi herkulliset yrtit. Hän käpertyi kerälle ja nukahti.
Aamulla hänen herättyään Hehkuaskel tuli taas hänen luokseen tutkimaan hänet. “Olet tarpeeksi hyvässä kunnossa mutta älä riehu liikaa pariin päivään,” hän sanoi. Lumikkopentu nousi käpälilleen ja venytteli jäykkiä lihaksiaan. “Voinko auttaa sinua jotenkin?” hän kysyi parantajalta. “Itseasiassa voisit kerätä vanhat makuualuset pois ja laittaa nuo uudet tilalle,” Hehkuaskel kehräsi hyvillään Lumikkopennun avusta. Lumikkopentu keräsi ensin omat ja sitten Kettutassun, Jokimielen, Raparperipistoksen ja Luminenän makuualuset kasaan. Hänen topatessaan uusia alusia Raparperipistoksen pesään Hehkuaskel laittoi Kettutassun pesää. He työskentelivät pitkään hiljaisina ja heidän opetettuaan Hehkuaskel sanoi: “Nyt voit mennä ja kiitos avustasi,” hän sanoi lempeästi. Lumikkopentu nyökkäsi kunniottavasti ja poistui pesästä. En malta odottaa, että pääsen oppilaaksi, hän ajatteli hiljaa mielessään. Kun Lumikkopentu oli matkalla pentutarhaan Mäntyviiksi pysäytti tämän. “Antoiko Hehkuaskel sinulle luvan lähteä pesästään jo nyt?” kuningatar kysyi. Lumikkopentu nyökkäsi. “Antoi koska olen parantunut,” hän heilautti häntäänsä innoissaan. Mäntyviiksi nyökkäsi ja jatkoi matkaansa sinne minne olikaan menossa. Lumikkotassu tassutti pentutrhan edustalle mutta kääntyi sittenkin ympäri. Hän päätti rakentaa jotain lumesta nyt kerrankin kun sitä riitti. Hän teki lumesta alustan jolle sitten hyppäsi kuvittellen sen olevan jonkillainen koroke jolta päällikkö puhuu. Hän leikki suurta ja mahtavaa päällikköä hetkisen kunnes kyllästyi ja tuhosi alustansa. Nälkä kurni Lumikkopennun sisällä ja hän asteli tuoresaaliskasan luokse ja valitsi pienimmän ja kevyimmän hiiren jonka löysi. Napattuaan saaliinsa hän asteli pentutarhan eteen syömään. Lämmin hiiri oli maukas ja Lumikkopentu nautti jokaisesta haukusta.
300 sanaa//
