Lumikkotassu
Kirjoittaja: Saaga
Heräsin haukotellen raukeasti. Pudistin päätäni hieman. Nousin pesältäni räpytellen unihiekkaisia silmiäni. Hieroin tassullani silmiäni. Venyttelin ja ravistelin käpäliäni ennen kuin lähdin ulos pesästä. Tuimakatse olikin juuri tulossa oppilaiden pesää kohti verkkaisesti tasutellen. “Tuimakatse!” huikkasin. “Lumikkotassu, lähdetään saalistuspartioon,” Tuimakatse sanoi ja vilkuili ympärilleen. “Ketä etsit?” Pikiturkki tassutti paikalle. “Höyhentassua,” kolli vastasi Pikiturkille. “Haen hänet,” sanoin nopeasti ja pujahdin takaisin pesään. Höyhentassu oli tehnyt pesänsä oman pesäni viereen. Herättelin häntä tökkimällä hellästi. “Lumikkotassu, mitä nyt?” valko turkkinen naaras haukotteli unisena. Hänen yöunensa olivat jääneet varmaan hieman vajaiksi. “Saalistuspartio odottaa,” kehräsin huvittuneena. Naaras nousi pesältään ja pujahti kanssani ulos pesästä. Tuimakatse lähti johtamaan joukkoa piikkihernetunnelista ulos ja syvemmälle sekametsään. Hetken käveltyämme pysähdyimme äkillisesti. “Kertokaa jos haistatte jotain,” Pikiturkki sihahti enemmän omalle oppilaalleen mutta myös minulle. Se oli kuitenkin turhaa koska olin jo haistanut hiiren myskisen tuoksun. “Haistan hiiren,” sihahdin ja tarkistin tuulen suunnan. Olimme oikeassa suhteessa hiireen joten aloin vaania sitä mutta Tuimakatse pysäytti minut. “Anna Höyhentassun mennä tällä kertaa,” hän sanoi. Pyöräytin silmiäni mutta pysyin vaiti peräännyin antaen Höyhentassun kokeilla onneaan. Vaalea naaras maisteli ilmaa ja testasi tuulen suunnan juuri niinkuin olin itsekkin hetki sitten tehnyt. Minua turhautti mutta en sanonut vieläkään mitään vaan katsoin, kun nuorempi oppilas kyyristyi vaanimis asentoonsa. Pikiturkki joutui hieman korjaamaan oppilaansa asentoa mutta antoi vihdoin hännällään merkin. Oppilas lähti vaanimaan pulskaa hiirtä hiljaisesti häntä maanpinnan yläpuolella. Vaikken tietänytkään mitä naaras ajattelin uskoin, että häntä varmasti jännitti olihan tämä hänen toinen yrityksensä. Vihdoin naaras pääsi tarpeeksi lähelle ja hyppäsi tappamaan hiiren nopealla puraisulla mutta se pääsikin karkuun. Syöksähdin naaras oppilaan ohi niin kovaa kuin jaloistani lähti ja sain hiiren kynsiini. Tapoin sen nopein liikkein jottei se pääsisi taas karkuun. “Hienoa Lumikkotassu!” Pikiturkki kehui minua. Tunsin turkkini alla kuumotuksen. Ei se nyt niin ihmeellistä ollut – olisin halunnut sanoa mutten kehdannnut. Nostin hiiren hampaisiini ja tassutin surkean näköisen oppilaan vierelle. “Aina ei voi onnistua,” mumisin lempeästi hiiren takaa. Laskin häntäni ystäväni selälle. “Olit todella hyvä,” Höyhentassu sanoi apeasti. “Kiitos, mutta ei se mitään,” sanoin vielä. Höyhentassu tuntui unohtavan sen nopeasti ja jatkoimme matkaamme. Ehdin saada vielä myyrän ja Höyhentassukin sai yhden hiiren. Tassutimme takaisin leiriin ja veimme saaliimme muiden saaliiden luokse.
// 351 sanaa
