Lumikkotassu
Kirjoittaja: Saaga
Istuin Orvokkitassun pesän vierellä, kun tämä lepäsi. Naaras oli syönyt eilen myyrän, joka osoittautui variksenruuaksi. Katselin naaraan kylkeä, joka kohoili säännölisesti. Sitten vilkaisin Orvokkitassun pesän vasemmanpuoleiselle pesälle, joka oli Mäyrätassun. Kolli nosti päätään ja murahti hieman. ”Oletko kunnossa?” kysyin hieman huolestuneena mutten näyttänyt tunnetta vaan sen sijaan kuulostin omasta mielestäni turhankin kylmälle. ”Söin eilen pilaantunutta myyrää Orvokkitassun kanssa. Onko hänkin kipeä?,” Mäyrätassu kertoi ja kysyi sitten huolestuneena. ”Ei pahasti,” kerroin ja katsahdin mustavalkoiseen naaraaseen taas. ”Minun pitää mennä. Nähdään taas,” Mäyrätassu sanoi ja kosketti päätäni nenällään. Hymyilin hänen peräänsä, kun hän työntyi ulos pesästä. Seurasin katseellani, kun Orvokkitassu vaihtoi taas asentoa. Aikani alkoi käydä pitkäksi, kun Orvokkitassu vain lepäsi eikä edes jutellut kanssani. Kiersin häntäni käpälieni ympärille tylsistyneenä. Aloin kuunnella hengitystäni tahtomattani ja se ärsytti minua. Yritin hengittää mahdollisimman vakaasti etten häiriintyisi omasta hengityksestäni mutta lopulta en kestänyt enää joten aloin rapistelemaan lehtiä pesän lattialla. Se vei huomioni muualle ja sitten jaksoin taas istuskella hetken. Venyttelin jalkojani etteivät ne puutuisi paikallaan jököttämisestä. Istuin hiljaa vuoteen vierellä silittäen parasta ystävääni hännälläni selästä. Tunsin maan kylmyyden pikkuhiljaa ottavan minun lämpöni itseensä. Olin istunut siinä varmasti todella kauan. En tiennyt yhtään oliko ja aurinkohuippu vai lähempänä kuunnousua. Veikkasin, että aurinko laski varmasti kovaa vauhtia jo ja vaikka aika kuluikin hitaasti jaksoin edelleen olla ystäväni vierellä ja tiedostin tekemänu päätöksen mittavuuden: olisin Orvokkitassun vierellä syntymästä kuolemaan. Toivoin, että Orvokkitassukin olisi rinnallani yhtä kauan. Kuolleet lehdet pesän lattialla rapisivat, kun joku pesän asukeista poistui. Katsahdin oppilaan perään mutta en ehtinyt nähdä kuka se oli ollut. Nostin päätäni ja samalla katsettani puun latva lehtien muodostaman oppilaiden pesän kattoon tylsistyneenä. Huiskaisin häntännälläni ja asettelin sen takaisin käpälilleni. Orvokkitassu näytti nukahtaneen joten päätin ryömiä omalle pesälleni, joka oli Orvokkitassun pesän oikealla puolella. Käperryin pesän pohjalle pieneksi keräksi vaikka minua ei varsinaisesti väsyttänyt. Asettelin häntäni nenäni päälle. Maasta hiipinyt kylmyys oli ottanut minut valtaansa joten minulla oli todella kylmä. Yritin lämmittää itseäni toppaamalla pesäni sammalia ja saniaisia ympärilleni tiiviimmin. Lopulta nukahdin vaikkei minun olisi pitänyt alunperin mutten voinut mitään väsymykselle, joka oli vallanut lihakseni.
// 335 sanaa
// Orvokki jos haluut
