Lumikkotassu
Kirjoittaja: Saaga
Pentutarhassa oli hiljaista. Lumikkopentu käännähti selälleen makuusijallaan. Olisipa minullakin perhe… hän ajattelee surullisena ja raotti silmiään. Pentutarhan hämäryyteen kesti tottua mutta kun hänen silmänsä siihen tottuivat hän vilkaisi muita pesän asukkaita. Muut pennun, kuningattaret ja klaaninvanhimmat nukkuivat rauhallisina. Lämmin maidontuoksu leijui ilmassa ja klaaninvanhimmat tuhisivat nukkuessaan. Lumikkopentu ei saanut nukutuksi joten hän lähti ulos pesästä vaivihkaa. Pujahtaessaan ulos hän huomasi Orvokkipennun pentutarhan edustalla. “Hei,” hän tervehti pesätoveriaan. “Hei,” Orvokkipentu sanoi ja käänsi katseensa taivaalle. Lumikkopentu nyökkäsi toverilleen ja jatkoi matkaansa leirin toiselle puolen lähelle piikkiherne tunnelia. Hän hyppäsi leirin kiviseinää vasten toivoen pääsevänsä kiipeämään sitä pitkin ylös mutta kiviseinä oli liian liukas ja hän liukui alas tupsahtaen takamus edellä maahan. Auts! Ei tästä tule mitään. hän päätti harjoittelun siihen. Kun hän kääntyi ympäri hän huomasi saattueen, joka kantoi Tiputassua aukion keskelle. Voi ei! hänen häntänsä lerpahti maahan. Onkohan hän kuollut? Lumikkotassun päässä liikkui. Siinä samassa hänen mielialansa laski hurjasti. Toivottavasti Synkkä Metsä pitää hänestä huolen.
155 sanaa//
