Lumikkotassu
Kirjoittaja: Saaga
“Hei Lumikkotassu,” Orvokkitassu sanoi. “Hei,” sanoi ja haukottelin. “Väsyttääkö sinua?” Orvokkitassu kysyi mutta ei oikestaan odottanut vastausta. “Missä Mäyrätassu on?” hän kysyi. “Väsyttää hieman. Mäyrätassu on saalistamassa Sähkötuhon kanssa,” kerroin ja räpyttelin silmiäni jotten nukahtaisi istualleni. Räpyttelin silmiäni kiivaammin. “Tiedän yhden asian joka auttaa tuohon. Seuraa,” Orvokkitassu sanoi ja johdatti minut lammen luokse. Hän otti kiinni niskastani ja vastusteluistani huolimatta käytti kasvoni jääkylmässä vedessä. Kikatimme hillittömästi ja kierimme maassa yhdessä kuin olisimme olleet vielä pentuja. Kikatuksemme kaikui leirissä ja se nauratti vielä enemmän. Vatsat hellinä nauramisesta katsahdimme toisiimme. “Älä nyt vain naurata enempää,” kikatin voimattomana ja lysähdin maahan tärisemään naurun voimasta. Kun olin saanut itseni koottua kaappasin lunta maasta ja heitin tekemäni pallon Orvokkitassua päin ja se osui naaraan naamaan. “Hei!” hän huudahti ja heitti itsekin lunta päälleni viikset lumisina. Väistin Orvokkitassun heittämää lumipalloa ja kaappasin itse lunta ja heitin sen. Orvokkitassu ei onnistunut väistämään ja lumipallo osui häntä kylkeen. Hän heitti lunta myös ja tällä kertaa en säästynyt itsekään siltä. Se lennähti suoraan kaulaani. Kikatin lujaa ja heitin lisää lunta toista naarasta kohti. Hän heitti myös ja jatkoimme lumisotaamme innokkaasti kikattaen ja huudahdellen. Pian olimme molemmat ihan lumessa ja puhki ja kikatimme taas maassa vierekkäin huohottaen. Hengityksistämme nousi pilviä taivaalle. Ilma oli kylmä ja lunta satoi taas toista kertaa tänään. “Olipa hauskaa,” kikatin mutta vatsaani sattui niin paljon, että en voinut enää nauraa. “Niin oli,” Orvokkitassu sanoi tuskaisesti selvästi sama ajatus mielessään. Henkäisin ja retkahdin veltoksi. “Minua väsyttää,” sanoin oikeasti väsyneenä. “Niin minuakin,” paras ystäväni myönteli taas. “En malta odottaa, että pääsen juoksemaan metsissä sinun ja Mäyrätassun kanssa sotureina,” sanoin iloisena. “Minkälaisen soturinimen haluaisit?” kysyin vielä. “Minusta Mäyrätassulle sopisi Mäyränenä tai Mäyräkäpälä,” sanoin. “Mäyräaskel koska hän askeltaa niin raskaasti, että koko maa tärisee,” Orvokkitassu nauroi taas ja sai minutkin nauramaan. “Haluaisin itse olla Lumikkohäntä tai jotain sellaista,” sanoi ylpeänä ja iloisena. “Mutta minkä haluaisit omaksi nimeksesi?” kysyin taas, kun Orvokkitassu ei ollut vastannut.
// 240 sanaa
// Orvokki? (Jos haluut voit vaikka tyyliin ehdottaa myös Lumikolle nimii jotka sopis sille 🙂 )
