Lumikkotassu
Kirjoittaja: Saaga
Vatsassani käännähti ja siristin silmiäni hiukan mutten näyttänyt tunteitani. “Kyllä joo olen Lumikkotassu,” sanoin ja ohitin kokonaan piikikkään huomautuksen äskeisestä riidasta tämän pennun sisaren kanssa. Tunsin vahvaa haveksuntaa tuota surkimusta kohtaan mutten näyttänyt sitä vaan päätin tarkkaila häntä “kiinnostuneena”. Huomasin pennun valkoisen tassun. “Olet hyvin kaunis,” sanoin ja kuljetin katsettani pennun turkkia pitkin. “Kiitos, kai,” pentu sanoi hämmentyneenä ja tarkasteli minua hieman epäilevänä. “En kiistä ettetkö näyttäisi isältäsi mutta sanon vain hän ei ole kyllä kummoisen näköinen kissa,” sanoin sekä kehuen häntä ja mollaten hänen isäänsä vaikken ollutkaan Kalmakuulle paljon puhunut. Höyhenpentu taas näytti Hiutaleviikseltä vaikkein ole ollut ikinä nähnyt häntä koska hän kuoli jo aikoja sitten jonkun kissan käpäliin. Murhaajaa ei vieläkään ole saatu kiinni. Mäntyviiksi kertoi kerran hänestä tarinan, kun olin vielä pieni pentu. Siirsin ajatukseni takaisin nykyhetkeen ja katselin vielä hetken Sielupennun kauniita oransseja silmiä. “Mitäs siinä tuijottelet?” pennun raivostuttava ylimielisyys palasi. “Katselen vain,” vastasin etäisesti enkä tajunnut edes olla piikikäs tai edes ilkeä.
// 160 sanaa
// Sielu
