Lumikkoviiksi
Kirjoittaja: Saaga
TW (sairaus ja kohtaukset)
Heräsin taas kipuihini. Sätkin hillittömästi enkä voinut yhtään hallita kehoani. Tunsin Hehkuaskeleen vahvat käpälät jotka pitivät minua paikoillaan. Kun kohtaus oli ohi, retkahdin taas rennoksi. Huohotin kauheissa kivuissa. Päätäni ja jokaista muuta raajaani särki. Hengitykseni kulki vaivalloisesti ja tunsin kuumeen sisälläni. En pystynyt ajattelemaan selkeästi ja päässäni kulki vaikka ja mitä mutten pystynyt tarkentamaan ajatuksiani mihinkään selkeästi. Tärisin kylmästä, kivusta ja kuumeesta. En tiennyt miten hallita enää käpäliäni. Menetin taas tajuntani.
Heräsin hieman paremmassa kunnossa. Pystyin jo ajattelemaan hieman selkeämmin ja pystyin tarkentamaan katseeni Hehkuaskeleeseen, joka puuhaili yrttiensä parissa. ”Onko jo aamu?” kähisin vaivalloisesti. ”On,” sanoi tuttuakin tutumpi ääni. Katsahdin parantajan pesän suuaukolle kääntäen päätäni vain hiukan. Mäyräkynsi oli tullut katsomaan minua. Rinnassani leimahti rakkaus kollia kohtaan. Yritin nousta istumaan mutta käpäläni pettivät. En saanut taas hetkeen henkeä ja kun kohtaus hellitti hengitin vaivalloisesti. ”Älä yritä puhua,” Hehkuaskel neuvoi. ”En tiedä mitä siinä tapahtui mutta vaikuttaisi siltä, että hänen keuhkonsa ovat saaneet osumaa,” Hehkuaskel sanoi synkkänä. ”Kai hän parantuu?” Mäyräkynsi selvästi luki ilmeeni kasvoiltani. ”En tiedä,” parantaja katsoi huolestuneena minuun. Tärähdin. Mitä jos en enää pystyisi olla soturi? Mäyräkynsi poistui pesäsyä vähin äänin ja pää alhaalla
