Lumikkoviiksi
Kirjoittaja: Saaga
Heilautin häntääni hermostuneesti. Tämä Virtatassu oli erityisen tympeä tapaus. Hän kysyi, että miten saatoin elää sen faktan kanssa että petin klaanini ja päällikköni. Minua ahdisti mutta pidin rauhallisen olemukseni yllä.
“Olen saanut tekoni anteeksi. Olin typerä ja tiedän sen. Nyt en pettäisi klaaniani mistään hinnasta. En mistään”, nau’uin. Muistin tilanteen johon paras ystäväni Orvokkisydän oli aikaisemmin joutunut. Kyllä varmasti pettäisin Kuolonklaanin, jos löytäisin itselleni kumppanin ja hänet telotettaisiin klaanin edessä niinkuin Mäyräkynsi oli teloitettu. Mäyräkynsi oli sitäpaitsi ollut täysin erakkoverta eikä sitä, että hän oli kyseenalaistanut Henkäystähden kykyjä toimia päällikkönä suvaittu pärkääkään. Otin askeleen taaksepäin. Haluisin vain pois tästä epämukavasta tilanteesta. Vilkaisin oppilaiden pesää kohti, johon Taivastassu oli aikaisemmin kadonnut. Olisin halunnut vielä viettää aikaa tyttäreni kanssa mutta en voinut mennä enää hakemaan häntä. Virtatassu virnuili edessäni ja se raivostutti minua suuresti.
“Olen pahoillani, että törmäsin sinuun niin mutta nyt voisin jättää sinut omiin puuhiisi ja mennä syömään, sillä tulin juuri saalistamasta”, nau’uin ja olin aikeissa jättää Virtatassun omaan seuraansa.
//Virta?
