Lumikkoviiksi
Kirjoittaja: Saaga
“Niistä kaikista tulee mahtavia sotureita!” sanoin hymyillen. Olisin kyllä mielelläni mestari jollekin heidän pennuistaan. Olimme juuri syöneet jäniksen ja vatsani oli täynnä. Olin todella iloinen Orvokkisydämen kerrottua hänen odottavan pentuja – Mäyräkynnen pentuja. Kehräsimme kaikki yhdessä iloisina. “Milloinkohan pennut oikein syntyvät,” mietin ääneen. “Varmasti pian,” Orvokkisydän sanoi, “Toivottavasti pian,” hän korjasi äkkiä hymyillen. “En malta odottaa niitä,” sanoin onnesta miltei pakahtuen. “En minäkään,” Mäyräkynsi kehräsi. Sydäntäni särki hieman, että Mäyräkynsi sai pentuja Orvokkisydämen kanssa eikä minulla vieläkään ollut kumppania mutta ravistin ajatuksen pois päästäni. Haluaisin itsekin niin kovasti pentuja – ne olivat niin pieniä. Noh ehkä saisin hoitaa Orvokkisydämen pikkuisia, kun ne syntyisivät. Viettäisin varmasti aikani leikkiessäni niiden kanssa ja opettaen niitä. Auttaisin niitä aina. Olisin niiden tukena ja opettaisin niille taitoja jo pentuna. Niistä tulisi hienoimpia sotureita koska auttaisin niitä oppimaan kaiken nopeasti. “Lupaan olla avuksi niin paljon kuin ikinä taidan,” lupasin kehräten, “Ei en lupaa minä vannon.” Hymyilin niin leveästi kuin ikinä pystyin.
// Orvokki
