Lumikkoviiksi
Kirjoittaja: Saaga
Olin katsellut ylpeänä Toivetassun ja Pyörretassun nimitykstä oppilaiksi ja hämmästyksekseni Punatähti oli kuin olikin antanut Pyörretassun minun huostaani. “Mennäänkö jo harjoituksiin! Haluan oppia kaiken!” Pyörretassu hihkui ja hyppelehti ylös alas. Olin hieman järkyttynyt saamastani vastuusta, koska jopa Mäyräkynsi -, joka todella oli vanhempi kuin minä olin – oli saanut oman oppilaansa. Mäyräkynttä oli syytetty epäpäteväksi vaikka hän pärjäsi ihan hyvin. Mutta nuorempana minua huolestutti oma kohtaloni. Onneksi olin saanut vain huonosti arvostetun perheen pennun ensimmäiseksi oppilaakseni. Minua nolotti ajatella omien parhaiden kavereideni perheestä niin mutten voinut olla olematta iloisempi Pyörretassun mestaruudesta. Olin iloinen etten ollut saanut esimerkiksi Myrskytassua tai varsinkaan Kaamostassua oppilaakseni. Pyörretassu on puoliksi erakko verta joten hänen koulutuksestaan ei paljoa piitattu – toivottavasti. “Mennään vain”, huokaisin ja siristin silmiäni auringossa. “Mennään taistelemaan!” Pyörretassu innostui. “Mennään mieluummin reviiri kierrokselle ja etsitään saalista”, sanoin ja lähdin tassuttamaan tuoreen oppilaani rinnalla ulos. Työnnyin Pyörretassun perässä ulos. Oppilaan innostuksesta ja onnesta kiiltävät silmät olivat vieläkin kiiltävämmät ja suuremmat kuin aikaisemmin. “No mennäänpäs sitten”, hoputin pikkukissan liikkeelle. Tämä ei ollut juurikaan suurempi kuin pentu mutta oli silti suurikokoinen ja roteva. Pyörretassu oli tullut isäänsä enemmän kuin emoonsa.
Tassuttelimme pitkin Kuolonklaanin tiluksia ja Pyörretassu oli hyvin innoissaan – syystäkin. Huomasin hiiren myskisen tuoksun leijailevan nenääni. Pysätin Pyörretassun sihahtaen hiljaa. “Haistatko tuon? Se on hiiri”, kuiskasin ja tunsin oloni typeräksi sillä olihan tämäkin pentu ehtinyt haistaa hiiren monen monta kertaa leirissä tuoresaaliiden kasassa. “Niin”, Pyörretassu kuiskasi myös. Lähdin hiipimään kohti sitä ja toivoin Pyörretassun tarkkailevan minua, kun loikkaisin sen päälle. Pidin hiirtä kiinni kynsilläni ja kutsuin Pyörretassun tappamaan sen. Kolli naksautti sen niskat poikki ja nosti hiiren hampaisiinsa. “Hyvin meni”, kehuin ja lähdin sitten johdattamaan oppilasta takaisin kohti leiriä pitkän päivän jälkeen.
//Pyörre?
