Lumikkoviiksi
Kirjoittaja: Saaga
“Ai Höyhentassu? Hän on kyllä naaras, mutta jos sinä rakastat häntä, näytä se hänelle!” Orvokkisydän sanoi rohkaisevasti. Sydämessäni lämpeni. Orvokkisydän katsoi minua silmiin enkä sillä hetkellä epäillyt mitään meidän ystävyydessämme. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani – eivät koska sydämeeni olisi sattunut vaan koska sydämessäni tuntui niin lämpimältä niin hyvältä. “Sinua ei siis haittaa?” sanoin nyyhkäisten. Orvokkisydän vilkasi käpäliinsä. “Ei tietenkään!” hän sanoi ja katsoi minuun rakastavasti. Heilautin häntääni. “No?” sanoin ja niiskaisin. “Milloin sinusta tulee emo?” naurahdin äänekkäästi. Nauroimme hetken yhdessä – aivan kuten ennen Mäyräkynttä mutta silti Mäyräkynnen klaaniin tulon jälkeen. Kosketin nenälläni Orvokkisydämen lapaa. Ehkä joskus olin empinyt ystävystymistä tämän naaraan kanssa mutta enää en voisi edes yrittää. Orvokkisydän kehräsi. Asettelin pääni niin, että tunsin naaraan sisältä kumpuavan kehräyksen – se rauhoitti minua kummasti. Nostin pääni hetken kuluttua naaraan lavoilta. “Olemme kai ystäviä ikuisesti?” kysyin vaikka kysymys tuntui tyhmältä. “Tai siis… et kai jätä minua koskaa oman onneni nojaan?” varmistelin, että naaras tajusi kysymykseni tarkoituksen. “Edes vaikeimpina aikoin,” kuiskasin vielä – hiljaa mutta tiesin Orvokkisydämen kuulleen sen.
// Orvokki?
