Lumikkoviiksi
Kirjoittaja: Saaga
Silitin hännälläni pikkuisten pentujen päitä. Ne olivat niin suloisia. Mäyräkynsi ja Orvokkiydän olivat sopineet yhdessä pentujen nimet. Pikimusta kolli oli Toivepentu Mäyräkynnen mukaan ja Pyörrepennun olin itse nimennyt tämän turkin mustien pyörrekuvioiden mukaan. Kollin pohjaväri oli harmaa mutta pyörteet erottuivat turkista hyvin joten nimi sopi hänelle todella hyvin. Pyörrepentu oli selvästi tulossa isäänsä vankanruumin rakeenteensa myötä. Pyörrepentu oli irtaantunut emostaan ja parhaasta ystävästäni Orvokkisydämestä joten päätin auttaa sitä hieman työntämällä avuttoman pikku mönkiän takaisin emonsa kupeen suojiin. Orvokkisydän oli synnyttänyt illalla ja olin ollut pentu tarhassa koko yön vahtimassa pentuja kun Orvokkisydän nukkui. Mäyräkynsikin oli lähtenyt hetki sitten omaan pesäänsä nukkumaan. Toivepentu inahti hieman mutta nukahti sitten taas syvään uneen. Pikkuiset vastasyntyneet pennut olivat niin avuttomia ja pörröisiä pentukarvan peittämiä. Pyörrepentu nosti päätään mutta laski sen sitten taas. Istuin hiljaa vuoteen vierellä silittäen parhaan ystäväni selkää. Tuntui kuin pennut olisivat olleet puoliksi omiani. Nuolaisin Orvokkisydämen korvallista. ”Oletko hereillä?” kuiskasin aivan hiljaa etten herättäisi Kaamospentua, Myskypentua, Pyräkkäpentua ja heidän emoaan Pimentovarjoa. ”Nyt olen,” Orvokkisydän kuiskasi hiljaa. “Oletko tyytyväinen pentujen nimiin?” kysyin hiljaa.
//Orvokki
