Lumikkoviiksi
Kirjoittaja: Saaga
Nuolaisin rintaani hämilläni – mitä Orvokkisydän oikein yritti vihjailla. ”Veikkaisin, että saat kaksi kollia,” sanoin hymyillen. Mieltäni kaihersi Höyhentassun tapaus mutta en antanut sen häiritä rupatteluamme. Vatsani oli miltei täynnä vaikka olimmekin syöneet vain pienen hiirulaisen yhdessä Orvokkisydämen kanssa. Haukottelin väsyneenä. “Mitenköhän Mäyräkynsi voi?” kysyin ihan vain silkasta mielenkiinnosta. “Hän on menossa parempaan suuntaan,” Hehkuaskel, joka oli matkalla tuoresaaliskasalle huikkasi. “Kiitos!” Orvokkisydän sanoi ystävällisesti parantajalle. Huomasin valkoisen turkin vilahtavan oppilaiden pesään – se oli varmasti Höyhentassu. Hyvä, että hän saa hieman unta. Olin edelleen huolissani hänestä mutta kukapa ei olisi jos toinen tekee itselleen niinkuin Höyhentassu teki. Istuin vain sanomatta mitään koska minua väsytti ja olisin halunnut mennä nukkumaan. Orvokkisydän kuitenkin vaikutti pirteämmältä kuin miltä minusta tuntui. Nuolaisin lapaani jossa näkyi selvästi arpi Mäyräkynnen ja minun tappelustamme. “Sattuuko tuohon?” Orvokkisydän huolehti. “Ei,” sanoin lyhyesti mutta hieman ohi totuuden koska tosiasiassa sitä poltteli hieman. Nuolasin huulistani kuivuneen veren rippeet. “Oletko koskaan ajatellut mitä reviirien ulkopuolella on?” kysyin parhaalta ystävältäni haaveilevasti. Katselin kauas taivaalle, kun odotin Orvokkisydämen vastausta.
// Orvokki
