Lumikkoviiksi
Kirjoittaja: Saaga
Olin törmännyt Virtatassuun vahingossa ja pyytänyt anteeksi. Tiesin oppilaan olevan epäkunnioittava tapaus mutten olettanut, että tuo alkaisi ilkeilemään minulle. Hän oli halveksinut anteeksi pyyntöäni mutta “puhumattakaan jälkikasvuistasi… Kerrohan minulle, mitä hyötyä esimerkiksi säälittävästä Taivastassusta on Kuolonklaanille? Raukkaparka säikkyy jopa omaa varjoaan”, oli ollut viimeinen pisara. Sisälläni velloi viha tuota hirveää naarasta kohtaan. En kuitenkaan uskaltanut sanoa mitään ajattelematonta, koska en halunnut luoda välillemme riitaa.
“Mistä moiset sanat? Taivastassu on kunnon oppilas vaikka säikkyykin toisinaan. Pyytäisin, että jättäisit Taivastassun rauhaan hän ei ole tehnyt sinulle mitään”, sanoin rauhallisella äänensävyllä ja vilkaisin samalla ohi kävelevään Taivastassuun varmistaen ettei hän ollut kuullut sanaakaan. Naaras käveli häntä maata laahaten sisään oppilaiden pesään. Sydämeni pamppaili hermostuneesti. En pitänyt Virtatassun kaltaisista kissoista laisinkaan. Pyysin häneltä anteeksi, enkä tajunnut miksi toinen oli niin ilkeä. En halunnut lähteä haastamaan riitaa, vaikka mieleni olisi tehnyt oikoa tuon naaraan aatteet “epäpuhtaista”. Mäyräkynsi se oli uhonnut ja saanut – oikeutetusti – surmansa Henkäystähden käpälissä. Kunnioitin Henkäystähteä sydämmestäni ja säätöni Sammakon kanssa oli ollut suurin virhe elämässäni – nyt sentään myönsin sen! En todellakaan katunut Taivastassun ja Kirkastassun saamista… he olivat elämäni kaksi valopilkkua mutta tiesin, että olin tehnyt väärin, kun olin ollut Sammakon kanssa. Ristiriitaisten tunteiden ja ajatusten poukkoillessa mielessäni kohdistin katseeni Virtatassuun ja odotin tämän vastausta. Halusin todenteolla tietää miksi tämä oli ollut ilkeä Taivastassua kohtaan.
//Virta?
