Lumikkoviiksi
Kirjoittaja: Saaga
Tassutin Taivastassun perässä, kun tämä maisteli ilmaa saadakseen hajujäljen. Taivastassu oli hyvä saalistaja ja olimmekin lähiaikoina saalistaneet paljon yhdessä. Hiiren myskinen haju leijaili nenääni ja hetkeä minua aiemmin Taivastassu oli huomannut saman hajun. Naaras hiipi hiljaa kohti harmaata hiirtä. Lumipeite maan päällä oli pehmeä ja Taivastassun askelet asettuivat nätisti sen päälle. Pian Taivastassu katosi puun taakse ja jäin odottamaan häntä. Kuului tömähdys ja Taivastassu tassutti saalis hampaissaan takaisin minun luokseni. Suuni kääntyi hymyyn ja Taivastassu laski hiiren käpäliinsä.
“Olet tosi taitava, kullannuppuni”, nau’uin rakastavasti. Taivastassu hymyili kiitollisena.
“Kiitos”, hän naukui hiukkasen hiljaa. Raukka oli pelokas ja yksinäinen tapaus enkä oikein tiennyt mitä minun olisi pitänyt tämän itsetunnon pönkittämiseksi tehdä tai ehkä se olisi jo myöhäistä sillä Taivastassu oli ollut koko elämänsä ajan samanlainen.
“Mennäänkö leiriin niin voit viedä tuon jollekin”, kysyin. Toivoin todella, että Savupentu olisi jatkossakin yhtä ystävällinen Taivastassulle, jotta tämä saisi edes yhden ystävän.
“Mennään vain”, Taivastassu tassu naukui ja käveli kohti leiriä. Tassutin hieman hänen takanaan mutta kiristin tahtiani kävelläkseni pentuni rinnalla.
Leiriin päästyämme Taivastassu kipitti omille teilleen ja minä tassutin eteenpäin. Olin niin ajatuksissani, että huomaamattani törmäsin vaaleanharmaaseen naaras oppilaaseen, jonka tunnistin Virtatassuksi.
“Anteeksi”, na’uin ja otin askeleen taaksepäin typertyneenä.
//Virta?
