Lumikkoviiksi
Kirjoittaja: Saaga
”Haluatteko että autan rangaistuksessa?” Orvokkisydän kysyi meiltä hymyillen Lumikkoviikseltä ja Mäyräkynneltä. Nyökkäsimme Mäyräkynnen kanssa samaan aikaan. Naurahdin sille hieman. Henkäysvarjo asteli sisään. “He eivät saa rangaistusta,” kolli urahti. “Toimikaa kunniallisesti niin varmistatte saman kohtelun jatkossa,” hän jatkoi vielä mutta käännähti ja lähti pois. Vilkaisin Mäyräkynteen. “Taidat olla pahemmassa jamassa kuin annat ymmärtää,” sanoin huolissani – nyt aivan aidosti. Kolli nyökkäsi hiljaa mutta voihkaisi ja laski päänsä sammalille. Nyt oli minun vuoroni katsoa häntä säälivästi. “Älä katso minua noin,” Mäyräkynsi sopersi mutta vaipui pian levottomaan uneen. “Luuletko, että hän kuolee?” Orvokkisydän kysyi ja tuli vierelleni. “Ei, ei tietenkään kuole,” sanoin mutta ajatuksissani toistui vain Henkäysvarjon sanat ja se kuinka Mäyräkynsi saattaisi kuolla. Laskin pääni käpälilleni. Tunsin kuinka Orvokkisydän kyyristyi vierelleni ja käpertyi ympärilleni kuitenkin valveilla ja pää ylhäällä. Kehräsin hiljaa. Takajalkani tuntui hieman turralta. “Syö nämä,” Hehkuaskel työnsi yhtäkkiä kuononi eteen joitain makealta tuoksuvia yrttejä. Haistoin niitä lähemmin. “Syö vain,” hän maanitteli, “Ne helpottavat oloasi.” Lipaisin yrtit suihini ja nielaisin. Väsymys alkoi painaa silmäluomiani ja nukahdin nopeasti.
