Lumikkoviiksi
Kirjoittaja: Saaga
”Lumikkoviiksi?” Orvokkisydän aloitti hymyillen. ”Niin?” käänsin katseeni parhaaseen ystävääni kääntäen päätäni hiukan. ”Oletko ajatellut hankkia kumppania joskus?” Orvokkisydän jatkoi varovaisesti hymyillen edelleen. Mietin hetken. “Noh, en ole ajatellut sitä vielä,” hymyilin itsekkin. Sisälläni tuntui pistos, kun vilkaisin Mäyräkynteen. “Varmasti sinä löydät vielä sen oikean,” kolli sanoi säälivä katse ainoassa silmässään. Pudistin synkät ajatukset pois, kuin ne olisivat olleet lumihiutaleita pääni päällä. “Niin löydän,” sanoin itsevarmasti ja loin halveksivan katseen Mäyräkynteen – mikä häneen oli mennyt! “Turha sinun on minua noin katsoa!” Mäyräkynsi tulistui. Karvani nousivat pystyyn. “Mikä sinulla on!” huudahdin. “Viimeksi, kun puhuin sinulle se ei tuntunut siltä, että olisin puhunut ketunläjälle!” jatkoin pyörittäen simiäni vihaisesti. Mäyräkynnen katse liekehti vihaa. Murisin halveksunnasta. Yhtäkkiä kolli sivalsi etukäpälällään minuun päin. Väistin iskun ja livahdin kollin sokealle puolelle turvaan iskuilta. “Lopettakaa!” Orvokkisydän huusi karvat pystyssä ja täristen. Kumpikaan meistä ei välittänyt naaraan huudoista. Mäyräkynsi västi eikä antanut minun hyödyntää puolisokeuttaan – hän on todella taitava. Livahdin kollin vatsan alle takomaan sitä kynnet esillä. Mäyräkynsi ulahti ja hyppäsi päältäni. Tartuin kollin kylkeen kynsilläni ja revin pitkät haavat siihen. Mäyräkynsi raapaisi nenääni ja sai kiinni takajalastani hampaillaan. Luikahdin pois kollin otteesta ja puraisin tämän niskaa kovasti. Taistelu oli todella tasainen. Pääsin kiinni Mäyräkynnen selkään ja ta’oin sitä kovasti takajaloillani. Otteeni alkoi herpaantua joten hän sai minut heitettyä selästään maahan. Tömähdin selkä edellä maahan ja yskäisin. Ilmat pakenivat keuhkoistani ja huohotin raskaasti. Ponkaisin kuitenkin käpälilleni ja syöksyin puraisemaan kollia kaulasta. En tehnyt sitä niin kovaa, että kolli olisi voinut kuolla mutta hän älähti ja romahti maahan raskaasti huohottaen. “Antaudun,” kolli murahti. Orvokkisydän oli perääntynyt karvat pystyssä ja silmät kauhusta pyöreinä.
// Orvokki?
