Lumikkoviiksi
Kirjoittaja: Saaga
“Mukava kuulla, ettei myrsky tehnyt suuria tuhoja myöskään teidän reviirillänne. Eloklaani selvisi myrskystä myös ilman sen suurempia tuhoja. Lupaamme pitää silmämme auki Loisketassun varalta. Eloklaani on myös saanut uuden oppilaan, Sypressitassu onkin tänään kokoontumisessa mukana. Olemme saaneet riveihimme myös uusia sotureita, kun Kultasiipi, Laventelitaivas, Ampiaispisto ja Mehiläislento ovat ansainneet soturinimensä. Eloklaanissa on kaikki hyvin ja valmistaudumme parhaillamme alkavaan Lehtisateeseen.” Mesitähden uutisisten joukosta en bongannut mitään muuta ihmeellistä kuin Sypressitassu oli siis ensimmäisessä kokoontumisessa. Nautin siitä, kun tiesin paljon enemmän ympäröivistäni kissoista. Huomasin Orvokkisydämen vilkuilevan Pyörretassua ja Sypressitassua. Hymyilin ajatuksilleni – koulutin parhaan ystäväni ihanaa pikku pentua soturiksi. Pitäisin häntä pystyssä jokaikisessä käänteessä. Haluaisin pitää häntä käpälästä hänen kokoloppu elämänsä ajan mutten todellakaan voisi olla hänen elämänsä tärkein kissa – läheskään.
“Oliko sinulla asiaa?” Orvokkisydän kysyi ja havahdutti minut nykyhetkeen. “Olihan minulla, et ehtinyt vastata kysymkseeni”, sanoin naurahtaen. “No, elämä on nyt hiukan erilaista, tai siis, aika paljonkin! On vaikea taas tottua partiointiin, saalistamaan, ja heräämään aikaisin, kun on ollut kuusi kuuta makaamassa ja sai nukkua niin pitkään kuin haluaa”, Orvokkisydän kertoi. Nyökkäsin ja katselin ympärilleni. Monia kissoja istui ympärillämme miltei ahdistavan moni vieras ympärö meitä.
Punatähti antoi merkin lähteä takaisin leiriin. Nousimme yhdessä Orvokkisydämen kanssa ja lähdimme tassuttamaan omalle reviirillemme. Pyörretassu juoksi meidät kiinni. ”Se Sypressitassu oli kiva! Harmi ettei Toivetassu päässyt mukaan”, Pyörretassu hihkaisi mutta sanoi viimeisen lauseen hieman alakuloisesti. ”Kyllä hänkin pääsee tänne aikanaan”, paras ystäväni ja maailman paras emo rauhoitteli pikkuista pentuaan.
Hän kääntyi hymyilemään minulle. ”No mitäs tehtäisiin, kun pääsemme leiriin?” Orvokkisydän kysyi hymyillen. ”Uskon, että sinun kannattaa mennä Mäyräkynnen luo niin nopeasti kuin vain: hän näyttää olevan hukassa ilman sinua”, liioittelin hieman kiusoitellakseni. Tassutimme kohti leiriä. “Muista Pyörretassu ettet saa pitää Sypressitassua ystävänäsi vaikka tämä onkin viehättävä nuori naaras”, muistutin kollia, kun tämä hyppelehti iloisesti minun ja emonsa edellä. “En, en”, Pyörretassu nauroi. Hän vaikutti todellä hyvän tuuliselta. “Olisipa Toivetassukin päässyt mukaan tänne”, Orvokkisydän haaveili. Pyörretassulla oli selvästi yliväsymys tila enkä voinut kuin nauraa tälle. Kikatin ja tunsin naurun kumpuavan sydämeni kautta. “Meidän pitäisi kiirehtiä jäämme pian jälkeen”, Orvokkisydän huomautti ja kiihdytimme ja otimme muut klaanin jäsenet kiinni.
Pian olimme jo leirin sisäänkäynnillä ja kissat menivät sisään omalla vuorollaan. Sisälle päästyämme Orvokkisydän saattoi poikansa oppilaiden pesälle ja tuli sitten haukottellen luokseni. “Mene vain edeltä pesään käyn katsomassa voisinko mennä johonkin partioon vielä nukuin viime yönä pitkään”, sanoin ja hyvästelin parhaan ystäväni nopeasti. Löysin pian itselleni yöpartioon Liekkimyrskyn, Pikkukaaoksen, Latvaruusun ja Lehtituulen. Lähdimme yhdessä saalistamaan joen lähelle.
En itse uskaltautunut enää niin lähelle vettä kuin aikaisemmin mutta Liekkimyrsky kulki mielestäni aivan liian lähellä jokea itsevarmasti. Olin juuri kutsumassa häntä lähemmäs mutta yhdessä hetkessä hän liukastui kiveen ja oli aaltojen armoilla. Sydämmessäni sykähti ja pinkaisin rantaan varovaisuuteni kadottaneena. Pelkäsin vettä enemmän kuin koskaan mutta nyt minun oli pakko tehdä jotain. “Liekkimyrsky! Sinnittele!” huusin ja aloin etsiä jotakin mihin naaras voisi tarttua. Huomasin pienehkön oksan lähellä Liekkimyrskyä ja juoksin äkkiä sen luokse. Työnsin sitä eteenpäin ja painotin sen niin, että siihen olisi helpompi tarttua. “Liekkimyrsky tartu tähän!” rää’yin toivoen, että naaraalla riittäisivät voimat. Oranssit käpälät kurkottivat kohti oksaa mutta voi onnetonta hän ei saanut siitä kiinni. Hellittäessään kurkotuksestaan Liekkimyrsky iskeytyi kiveen pää edellä ja hänen ympärilleen levisi punainen läiskä hetkeksi kunnes se katosi kuohuvaan jokeen.
Alempana näin kuinka Liekkimyrskyn hervoton ruumis huuhtoutui rantaan verisenä ja kolhittuna. Järkytyksen aalto kulki ylitseni. Tärisin hiljaa. Jalkani eivät tuntuneet pystyvän kannattelemaan minua enään ja meinasin lyyhistyä maahan matkallani kohti ruumista Pikkukaaoksen perässä mutta pidin paketin tiukkana enkä antanut kuvotukselle valtaa minussa. Latvaruusu ja Lehtituuli tulivat perässäni. Autoin toisia kissoja nostamaan Liekkimyrskyn ruumiin Latvaruusun ja Lehtituulen selille. En pystynyt katsomaankaan kohti ruumista kantavia naaraita.
Leirillä veimme Liekkimyrskyn ruumiin suoraan Hehkuaskelen luokse ja laskimme hänet sairasaukiolle. Livahdin paikalta heti, kun vain kykenin mutta jouduin sietämään ensin paria vasten mielistä tehtävää ja yrttien hieromista ruumiiseen. Pujahdin suoraan pehkuhin pestyäni itseni vedellä. Nukahdin nopeasti Orvokkisydämen viereen.
