Maatuska
Kirjoittaja: Auroora
Maatuska kyyristeli pensaikossa malttamattomana. Lehtisade ei ollut vielä edennyt siihen vaiheeseen, missä puut karistaisivat värikkään turkkinsa maahan, joten pensas tarjosi soturille hyvän suojan uteliailta – tai kenties vaarallisilta – katseilta. Hänen suuret, meripihkaiset silmänsä hohkasivat innokkaina jostain lehtien suojista. Pian se näkyisi – lentävä kala!
Hehkulammen vesi liplatti tyynesti, kun aurinko kapusi taivaan huipulle verkkaisin askelin. Sen säteet heijastuivat veden pinnasta, ja Maatuska joutui hetkeksi ummistamaan silmänsä. Hän kuitenkin avasi ne nopeasti sokaistumisen riskistäkin huolimatta – eihän hän voinut jättää todistamatta tämän harvinaisen eläimen näytöstä!
Poppelipomppu oli kertonut hänelle, että Hehkulammella eli kala, joka osasi lentää. Se uiskenteli yleensä lammen pohjassa, mutta aurinkoisina päivinä – siis todella aurinkoisina, pilviä ei saanut olla yhtään, Poppelipomppu oli kertonut – kala hypähti vedestä ja lensi pari kierrosta lammen ympäri. Maatuska ei ollut aluksi uskoa korviaan, kun hänen toverinsa kertoi tästä luonnon ihmeestä. Mutta totta se oli, Poppelipomppu oli itse sen nähnyt!
Maatuska oli kysynyt soturilta, millaiset siivet kalalla oli. Jos sillä oli höyhenet, eivätkö ne kastuisi vedessä? Poppelipomppu oli vain sanonut, että siivet olivat niin ihmeelliset, että Maatuskan oli parempi itse kokea ne. Hänen mukaansa niitä ei voinut edes sanoin kuvailla.
Maatuska ei missaisi lentävää kalaa mistään hinnasta. Hän toivoi niin voivansa jakaa ystävänsä kanssa tämän hienon kokemuksen. Sitä paitsi, ehkä silloin muutkin klaanin kissat uskoisivat lentävään kalaan. Jostain syystä Maatuskalle oli vain naurettu, kun hän oli kertonut kuulemastaan. Hän laittaisi kyllä mokomat syömään sanansa!
