Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Harkitsin hetken vastausta Karhumyrskyn esittämään kysymykseen. Palasin takaisin niihin muistoihin, joissa olin oppilas. Olimme olleet Lauhalaukan kanssa läheisiä silloinkin. Muistoja oli paljon, enkä voinut enää edes muistaa niitä kaikkia. Ikävä Lauhalaukkaa kohtaan palasi hetkeksi taas, mutta työnsin sen syrjään.
”Kaikki muistot, jossa olin Lauhalaukan kanssa. Ilman häntä, oppilasaikani olisi varmasti ollut aika syvältä”, virnistin Karhumyrskylle leikkisästi. Kolli väläytti minulle pienen hymyn ja nyökkäsi.
Seuraavat päivät kuluivat nopeasti. Päivät olivat täynnä Liekkitassun koulutusta, partioita ja Karhumyrskyn kanssa käytyjä keskusteluita. Lehtisade eteni vauhdilla. Lehtikuusilaakson puut olivat pudottaneet aiemmmin niin kirkkaanvihreät havuneulasensa, eikä mestän lehtipuissakaan niitä ollut paljoa jäljellä. Kuun valossa alastomat puut näyttivät ehkä hieman kammottavilta. Olimme saapumassa Liekkitassun kanssa leiriin kiipeilyharjoituksista. Aurinko oli jo laskenut, ja pilvinen taivas vaikutti uhkaavalta. Olin varma, että yöllä sataisi taas.
Astuimme sisään leiriin.
”Syö jotain ja mene nukkumaan. Yritän saada meidät johonkin päiväpartioon huomenna”, sanoin oranssille naaraalle, joka nyökkäsi ja käveli tuoresaaliskasalle. Etsin katseellani Karhumyrskyn kastanjanruskeaa turkkia, mutta en löytänyt soturia leirin pääaukiolta. Kenties tämä oli pentutarhalla tai jossakin kävelyllä leirin ulkopuolella. Tyydyin siis omaan seuraani. Kävelin sotureiden pesän liepeille ja istahdin alas. En halunnut mennä vielä nukkumaan, joten jäin seurailemaan leirissä häärääviä kissoja.
// 189 sanaa
