Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Katsoin häkeltyneenä Karhumyrskyä. En ollut uskonut, että kolli olisi ikävöinyt Lauhalaukkaa. Niin hän kuitenkin sanojensa mukaan teki, ja kai minun oli se uskottava. Jotenkin vanhemman soturin läsnäolo hermostutti minua. Hän oli aina ollut Lauhalaukalle kovin ilkeä, jonka vuoksi en pitänyt siitä, että hän oli ystävällinen minulle. Olin varma, että kissa huomasi levottomuuden.
”En ole löytänyt. Olen päättänyt keskittyä nyt vain soturina olemiseen ja Liekkitassun koulutukseen”, vastasin Karhumyrskyn kysymykseen ja rikoin yllemme lankeutuneen hiljaisuuden. Partio merkkasi rajoja, jonka vuoksi keskustelumme keskeytyi taas hetkeksi.
Partio eteni nopeaa tahtia. Hämypilvi pysytteli partion johdossa, ja minä ja Karhumyrsky pidimme perää.
”Ehkä voisit tulla joku päivä käymään pentutarhalla. Mustikkapennun täytyy tutustua klaanitovereihinsa”, Karhumyrsky sanoi palatessamme takaisin leiriin. Katsoin yllättyneenä soturia. En ollut odottanut tämän kutsuvan minua pentutarhalle.
”Toki. Se olisi mukavaa”, totesin pikaisesti, koska en viitsinyt kieltäytyäkään. Minunkin olisi hyvä tavata klaanimme tuoreimpia jäseniä, jotka olivat toistaiseksi pysytelleet melko visusti pentutarhan suojassa. Karhumyrsky nyökkäsi ja käveli sotureiden pesään. Minä jäin vielä hetkeksi istuskelemaan pimeälle pääaukiolle. Käänsin katseeni tähdettömälle taivaalle. Taivas vaikutti kovin koruttomalta nyt, kun tähdet olivat kadonneet. Kukaan ei ollut osannut kertoa, mistä se oli johtunut. Aiemmin olin nauttinut yötaivaan katselusta, mutta nyt en saanut siitä mitään irti. Kuu oli kadonnut pilvien taakse, joten pääaukio oli lähes pilkkopimeänä. Muutama kissa vaelsi kuitenkin yhä pääaukiolla tuoresaaliskasalle hakemaan viimeisiä saaliita siitä.
Seuraavana aamuna heräsin vasta auringonnousun jälkeen. Siistiydyin ja pujahdin ulos sotureiden pesästä. Liekkitassu istui yksin oppilaiden pesän lähettyvillä ja söi hiirtä. Naaras oli ilmeisesti juuri aloittanut aamiaisensa, joten en vaivautunut häiritsemään häntä. Kävelin itsekin tuoresaaliskasalle ja nappasin siitä tuuheahäntäisen oravan. Etsin rauhaisan paikan pääaukiolta, jonne menin syömään saalista.
Samalla katselin kissojen arkipäiväisiä touhuja. Niissä ei ollut mitään normaalista poikkeavaa, kaikki tuntui olevan hyvin. Päivä oli pilvinen, eikä auringosta näkynyt merkkiäkään. Saatoin erottaa lännestä tänne päin lipuvat tummat pilvet. Tänään varmaankin sataisi vettä.
Syötyäni istuskelin hetken ajan kaikessa rauhassa pääaukion laidalla ja mietin eilistä partiota. Karhumyrsky oli ollut pelottavan ystävällinen minua kohtaan. Olinkohan ollut liian tyly kollille? Samassa sain idean, joka voisi korvata mahdollisen tylyn käytökseni. Kysyisin Karhumyrskyä mukaan Liekkitassun harjoituksiin. Kollilla ei ollut tällä hetkellä omaa oppilasta, joten hän saattaisi jopa tulla mukaan. Etsin katseellani kastanjanruskeaa soturia. Karhumyrsky ei ollut pääaukiolla. Hän ei ollut myöskään ollut sotureiden pesässä herättyäni, eikä sinne ollut mennyt syömiseni aikana muita kuin Hiutaleviiksi ja Kuuraturkki. Kenties Karhumyrsky oli partiossa. Juuri kun olin kävelemässä kohti Liekkitassua, kuulin puhetta piikkihernetunnelin suunnalta. Käännähdin ympäri, ja huomasin Karhumyrskyn kävelevän sisään leiriin. Kolli keskusteli Varjokarvan kanssa. Kun kastanjanruskea soturi huomasi minun katsovan hänen suuntaansa, hän hyvästeli kokeneen soturin ja tuli luokseni.
”Tahdotko lähteä minun ja Liekkitassun mukaan harjoituksiin? Ajattelin opettaa hänelle tänään taistelua itseään suuremman kissan kanssa, ja sinä voisit olla siihen hyvä vastustaja”, sanoin sanat, jotka olin miettinyt jo valmiiksi päässäni.
//Karhu? Sori jos hittasin xd
// 447 sanaa
