Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Lauhalaukka oli saanut muutama päivä sitten soturinimensä. Hän oli siirtänyt sammalvuoteensa aivan omani viereen. Oma petini sijaitsi lähellä Hiutaleviiksen ja Kylmäliekin vuoteita. Pesän keskustassa nukkuivat kokeneimmat soturit. Minä en halunnut nukkua pesän keskellä.
Istuskelin leirin pääaukiolla Lauhalaukan kanssa. Olin huomannut, että kollilla oli vielä totuttelemista soturina olemiseen. Eipä se ollut ihmekään, olihan hän ollut oppilaana niin pitkään. Varmasti kaikilla tuoreilla sotureilla oli paljon totuttelemista kaikkeen uuteen.
”Katso, Surmakynsi jakaa partioita. Voisimmekohan päästä auringonlaskun partioon?” Lauhalaukka kysyi ja viittoi varapäällikön suuntaan. Surmakynsi oli juuri astellut leirin keskustaan ja aloittanut partioiden jakamisen. Kävelin ystäväni rinnalla lähemmäksi varapäällikköä. Emme ehtineet sanoa mitään, kun naaras kohdisti katseensa meihin.
”Mahlahalla, sinä johdat auringonlaskun rajapartiota. Kiertäkää läntinen raja aina Hehkulammelta joelle saakka. Mukaasi lähtevät Hopeaputous, Lauhalaukka ja Haahkatassu”, harmaa naaras sanoi ja odotti minun vastaavan jotenkin.
”E-en minä ole ikinä johtanut partiota”, huomautin nopeasti ja vilkaisin Lauhalaukkaan. Surmakynnen ilme ei värähtänytkään.
”Kaikki aloittavat jostakin”, naaras tuhahti ja käänsi katseensa pois jatkaen partioiden jakamista. Käännyin ystäväni puoleen jännittyneenä. Olin otettu siitä, että varapäällikkö luotti minuun niin paljon, että laittoi minut partion johtoon. Kyllä minä pärjäisin. Tiesin miten partion johtajat toimivat, ja tuskin matkalla ilmenisi mitään ongelmia.
Käänsin vihreän katseeni taivaalle. Aurinko ei ollut vielä edes huipussaan, joten meillä ei olisi mitään kiirettä.
”Mahtavaa!” Lauhalaukka innostui, kun pääsimme kauemmaksi varapäälliköstä. Ystäväni kasvoilla oli innostunut virne.
”Onneksi sinä tulet mukaan. Partiosta olisi takuulla tullut kiusallinen Hopeaputouksen kanssa ilman mukavaa juttukaveria”, virnistin ystävälleni, joka tönäisi minua hellästi.
”Sinäkin saat sitten luvan tulla kanssani, kun pääsen ensimmäistä kertaa partion johtajaksi”, Lauhalaukka sanoi.
”Sano se Surmakynnelle”, virnistin. Lauhalaukka hymyili minulle vain takaisin. Tiesimme, että Surmakynsi oli koulutettu jakamaan partiot oikein. Hänen tuli miettiä kaikkea. Leirissä piti olla sopivan verran sotureita, jotta leiriä pystyttiin puolustamaan. Lisäksi partiossa tuli olla kyllin kokeneita sotureita esimerkiksi petoeläimen hyökkäyksen varalta. Partion minimikissamäärä olikin neljä kissaa.
”Haluatko käydä kävelyllä ennen partion alkua? Vaikka Hehkulammella tai Lehtikuusilaaksossa?” ehdotin ystävälleni. En malttanut istua leirissä koko päivää, vaan tarvitsin tekemistä.
//Lauha?
//319 sanaa
