Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Istuin sotureiden pesän edustalla ja odotin partion alkua. Henkäysvarjo oli määrännyt minut auringonlaskun partioon. Partiota johti Hämypilvi, ja mukana olivat hänen lisäkseen Jyrkänneloikka, Karhumyrsky, Sammaltassu ja tietenkin minä. Olin pitänyt Liekkitassulle tänään aiemmin rankat taisteluharjoitukset, jonka vuoksi naaras sai pitää loppupäivän vapaata. Olin ollut viimeisten kuiden ajan melko yksinäinen. Ikävöin kovasti Lauhalaukkaa, mutta ikävä oli ajan saatossa jäänyt ajatuksissani taka-alalle. Pyrin keskittymään Liekkitassun koulutukseen ja soturin tehtäviin. Klaani tarvitsi kipeästi riistaa, kun lehtikato lähestyi nopealla vauhdilla. Lisäksi klaaniin oli tullut neljä suuta lisää ruokittavaksi, kun Villisielu ja Tuhkajuova olivat molemmat synnyttäneet pentuja.
Nousin ylös, kun Hämypilvi käveli Sammaltassun edellä kohti leirin uloskäyntiä. Se tarkoitti sitä, että partio alkoi valmistautua lähtöön. Kävelin kaksikon perässä piikkihernetunnelin läheisyyteen. Ei mennyt kauaakaan, kun Jyrkänneloikka ja Karhumyrsky saapuivat paikalle myös. Hämypilvi heilautti häntäänsä ja lähti ulos leiristä.
Otin paikkani joukon hänniltä. Jyrkänneloikka pysytteli partion keskellä, ja Karhumyrsky käveli edelläni. Mieleeni muistuivat ne ajat, kun Karhumyrsky oli ollut oppilas ja minä ja Lauhalaukka olimme olleet pentuja. Kastanjanruskea kolli oli kiusannut Lauhalaukkaa, eikä hän selkeästikään ollut pitänyt ystävästäni. Nyt Karhumyrskyllä oli kumppani ja pentu, jonka nimi oli Mustikkapentu. Ikävöiköhän hänkin Lauhalaukkaa? Partio suuntasi kohti ukkospolkua. Välillä Hämypilvi kertoi jotakin Sammaltassulle, mutta muuten kaikki pysyivät hiljaa. Katselin melko aukeaa maastoa, jossa siellä täällä kasvoi lehti- tai havupuita. Lehtipuiden lehdet olivat värjäytyneet keltaisiksi, ruskeiksi, oransseiksi ja punertavaiksi. Osa lehdistä putoili jo nopeaa vauhtia kohti maata. Hiljaisuus alkoi häiritä minua, joten päätin yrittää keskustella Karhumyrskyn kanssa.
”Mustikkapentu on kasvanut kovasti”, yritin avata keskustelua. Olin nähnyt siniharmaan kollipennun pentutarhan edustalla eräänä päivänä. Hän oli jo yli kuun ikäinen. Karhumyrsky vilkaisi minua nopeasti, mutta pysyi vaiti. Kolli ei vaikuttanut mitenkään häiriintyneeltä siitä, että olin aloittanut keskustelun, jonka vuoksi päätin jatkaa:
”Miten sinulla menee?” Olin päättänyt keskustella kollin kanssa, vaikka tiesin sen olevan riski. Kolli saattaisi vain tuhahtaa vastaukseksi, ettei asia kuulunut minulle millään tavalla. Toivoin, että Mustikkapennun syntymä olisi pehmittänyt kuolonklaanilaiskollia edes vähän.
//Karhu?
// 311 sanaa
