Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
”Olisitko osannut epäillä Karhumyrskyä?” vierelläni kulkeva oppilas kysyi yllättäen kesken partioinnin. Katsahdin tummaturkkista Tuimatassua ja käänsin katseeni takaisin eteenpäin. En juurikaan halunnut enää keskustella aiheesta nimeltä Karhumyrsky, joten vielä vähemmän halusin keskustella siitä minulle tuntemattoman oppilaan kanssa. Olin jo valmis sivuuttamaan kysymyksen täysin, mutta sitten tajusin miten epäilyttävää se olisi ollut. Käänsin vihreän katseeni isokokoiseen oppilaaseen.
”En. Karhumyrsky oli taitava valehtelija. En ymmärrä, miksi kuolonklaanilaiset, tai lähinnä Henkäysvarjo, syyttävät minua tästä ja epäilevät luotettavuuttani”, vastasin pienesti ärähtäen. Äänestäni paistoi katkeruus ja viha. Olin katkera Karhumyrskylle siitä, että kolli oli huijannut minut noin vain ystäväkseen. Hän oli kääntänyt minut parasta ystävääni vastaan.
En osannut lukea Tuimatassun katsetta. Kolli vilkaisi minua keltaisilla silmillään, ja käänsi katseensa sitten eteenpäin.
Katsahdin edessämme kulkevia sotureita. Ruusutuike ja Pimentovarjo merkkailivat rajaa vuorotellen. Minun olisi pitänyt keskittyä ympäristön tarkkailemiseen, mutta ajatukseni olivat aivan muualla. Minulla ei ollut enää ketään kenelle puhua. En voinut avautua murheistani kenellekään. Kaikki tuntuivat vihaavan minua sen vuoksi, että olin pitänyt Karhumyrskyä ystävänäni.
Tuimatassun ilme oli vakava, mutta rauhallinen. Kolli katsoi eteenpäin mietteliään oloisena. En ollut varma, halusiko hän jättää keskustelun tähän vai ei, mutta minä näin tilaisuuteni tulleen. Minun täytyi puhua jollekin. En juuri nyt jaksanut välittää, että se joku olisi minulle tuntematon soturioppilas. Halusin vain puhua.
”Karhumyrsky oli minun ystäväni, tai niin minä ainakin luulin. Tällä hetkellä en kadu mitään muuta yhtä paljon kuin sitä, että luotin häneen. Kunpa voisin vain palata ajassa taaksepäin ja nähdä hänen valheidensa läpi. Ehkä siten Lauhalaukkakaan ei olisi koskaan lähtenyt Eloklaaniin”, huokaisin hiljaa ja laskin pääni alaspäin. Olin kyllä surkein ystävä ikinä.
//Tuima?
// 257
