Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Katsoin lämpimästi hymyillen Raparperipistosta. Nyökkäsin ja annoin naaraan poistua pesästä ensin. Olin suunnattoman kiitollinen siitä, ettei Raparperipistos vihannut tai epäillyt minua. Ainakaan hän ei vaikuttanut siltä. Leirin pääaukiolla oli kirkasta, ja päivä oli paahtavan kuuma. Aurinko paistoi taivaalla ja läheni huippuaan. Paksu turkkini oli lehtikadon aikaan hyvä lämmike, mutta viherlehtenä siitä oli lähinnä vain haittaa. Pääaukiolla parveili paljon kissoja. Suurin osa yritti löytää varjoisan paikan jostain leirin reunamilta, mutta osa nautti auringosta täysin rinnoin. Huomasin Henkäysvarjon ja Punatähden seisovan lähellä leirin uloskäyntiä. Raidallisen soturin katse kohdistui heti minuun. Kissa nousi ylös ja käveli luoksemme. Vilkaisin Raparperipistosta, joka näytti arvaavan myös, mihin kohtaaminen oli johtamassa.
”Aurinkohuipun saalistuspartio tarvitsee yhden jäsenen, sinä saat mennä sinne”, varapäällikkö murahti katsoen minua.
”Olimme juuri lähdössä kävelylle”, yritin, mutta Henkäysvarjo ei taipunut.
”Etkö muista, mistä me eilen keskustelimme?” harmaa soturi kysyi ja siristi silmiään. Katsoin Raparperipistosta pahoitellen, mutta naaras ei näyttänyt lannistuvan.
”Minäkin voin lähteä mukaan. Kuolonklaanilaiset tarvitsevat ruokaa, joten eikö ole parempi, että partiossa on yksi kissa enemmän?” naaras kysyi ja katsahti Henkäysvarjon suuntaan. Kolli katsoi epäröiden tuoretta soturia, mutta murahti sitten vastaukseksi:
”Ihan miten vain.”
Sitten Henkäysvarjo kääntyi ja palasi takaisin Punatähden luokse. Minä ja Raparperipistos jäimme paikoillemme. Aurinkohuipun hetki koittaisi pian, eli olisi järkevintä odotella sitä leirissä.
”Anteeksi”, huokaisin hiljaa ja käänsin katseeni käpäliini. Kauanko tämä tulisi oikein jatkumaan?
//Rapsu?
//216 sanaa
