Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Johdatin Liekkitassua eteenpäin pitkin joen rantaa. Naaras katseli vuorotellen joelle ja metsään. Saatoin vain kuvitella, miten suurelta koko maailma näytti nuoren kissan silmin.
”Joessa virtaus on usein melko voimakas, jonka vuoksi kannattaa pysytellä vähän matkan päässä rannasta. Voimme ylittää joen astinkiviä pitkin. Yhdet astinkivet näkyvät vähän edessäpäin”, selitin ja viitoin hännälläni eteenpäin. Liekkitassu kuunteli ja siirsi katseensa eteenpäin, mutta hän pysyi vaiti. Minua jännitti edelleen hieman, mutta uskoin sen menevän ohi pian. Saavutimme nopeasti astinkivet, joten pysähdyin.
”Astinkiviä ylittäessä tulee olla varovainen. Jos hyppäät liian lyhyen loikan, vesi vie sinut mukanaan. Vain muutama kuolonklaanilainen osaa uida. Ystäväni Lauhalaukka on yksi heistä”, sanoin ylpeällä äänellä. Olin hyvin ylpeä siitä, että Lauhalaukka oli yksi harvoista, joka osaa uida. Olin varma, että soturi tulisi vielä pelastamaan monta kissaa hukkumiselta. Liekkitassu nyökkäsi. Lähdin johdattamaan häntä eteenpäin.
”Täällä päin kasvaa paljon suuria mäntyjä. Kun sen aika on, opetan sinut kiipeilemään joko täällä tai reviirin eteläosassa, jossa kasvaa muutamia lehtipuita”, naukaisin hieman epäröiden. En ollut varma, mitä kaikkea minun kannatti oppilaalleni kertoa. Liekkitassu nyökkäsi, mutta piti katseensa virtaavassa joessa. Huomasin, kuinka oppilas kiristi hieman tahtiaan ja astui ohitseni.
”Oppilas kulkee aina mestarinsa takana”, sanoin nopeasti, vaikka en oikeasti välittänyt koko asiasta. Naaras siristi silmiään, mutta hidasti tahtiaan.
”Kyse on omasta turvallisuudestasi. Jos kuljet edelläni, törmäät ensimmäisenä esimerkiksi eteemme tulevaan kettuun. Tämä on mestarin tapa suojella oppilastaan, vaikka jotkut ajattelevan sen olevan merkki arvostuksesta”, selitin vielä nopeasti ja katsoin Liekkitassua pahoillani. En halunnut olla mestari, joka käskyyttää oppilastaan kaiket ajat ja on ilkeä tälle. Halusin kunnioittaa Minttuvarjon muistoa ja olla ystävällinen ja kannustava. Toisaalta myös Pimentovarjolla oli ollut hyviä seikkoja. Mestarin tuli osata pistää oppilaalleen rajat, mutta liian ankara ei saanut olla. Matka jatkui hiljaisuudessa. Liekkitassu ei kysellyt paljoakaan, enkä minäkään keksinyt mitään sanottavaa tästä osasta reviiriä.
Lehtikuusilaakson kohdalla kuitenkin pysähdyin. Seisoin laakson reunan lähellä ja katselin loivaa alamäkeä. Lehtikuusten vihreät havuneulaset saivat laakson näyttämään houkuttelevalta.
”Tässä on Lehtikuusilaakso. Lehtikadon myötä lehtikuuset pudottavat neulasensa, ja hiirenkorvan aikaan ne kasvattavat ne takaisin. Mielestäni tämä on toiseksi kaunein paikka Kuolonklaanin reviirillä”, totesin rauhallisella äänellä ja vedin keuhkoni täyteen raitista ilmaa.
”Kävellään nopeasti laakson lävitse. Sen aluskasvillisuus on hieman erilaista mitä muualla metsässä. Lehtikuusilaaksosta löytyy paljon esimerkiksi yrttejä”, kerroin ja lähdin hitaasti laskeutumaan laakson reunaa alaspäin. Liekkitassu seurasi minua. Oppilas lähti aluksi juoksuun, jonka jälkeen hän yritti hidastaa tahtiaan. Naaras liukui osaan matkasta alas jaloillaan, mutta onnistui pysähtymään lopulta laakson pohjalle.
”Tule, näytän sinulle aukion, jossa on hyvä harjoitella oppilaan kanssa”, sanoin ja lähdin johdattamaan Liekkitassua eteenpäin.
Näytin aukion Liekkitassulle, jonka jälkeen jatkoimme matkaa. Kerroin oppilaalleni helpoimman tavan kiivetä loivaa rinnettä ylös, ja hän suoriutui loistavasti. Jatkoimme matkaa rajaa pitkin eteenpäin. Tiesin paikan olevan lähellä sitä paikkaa, jossa Liekkihäntä menetti henkensä mäyrän kynsiin. Osa sotureista oli ollut sitä mieltä, että nuori naaras ei saisi olla nimeltään Liekkitassu. Heidän mukaan se tahri kuolleen soturin muistoa, mutta Punatähti oli hyväksynyt nimen.
”Kun olin vielä oppilas, törmäsimme täällä mäyrään partion kanssa. Yksi klaanin kokeneimmista sotureista menetti henkensä siinä samassa. Liekkihäntä pelasti poikansa Kalmakuun hengen kuollessaan”, sanoin hieman haikealla äänellä. Minusta tuntui yhä hiukan pahalta Kalmakuun puolesta. Kolli oli kuitenkin päässyt yllättävän hyvin yli isänsä kuolemasta.
”Tiedätkö sinä mikä on ukkospolku?” vaihdoin aihetta kulkiessamme eteenpäin. Olisi parasta keskustella ukkospolusta ja hirviöistä ennen kuin Liekkitassu näkisi ne. En tiennyt miten naaras käyttäytyi, joten oli aina hyvä varoittaa etukäteen.
//Liekki? Sori tästä tuli vähän tönkkö ja Liekki ei sanonu näköjään sanaakaan xd en oikeen tiiä miten puhelias se on ni en uskaltanu laitta sitä puhumaan :d
// 543 sanaa
