Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Johdatin Liekkitassua eteenpäin kohti Ukkospolkua. Naaras pysytteli visusti lähelläni, mutta ei ohittanut minua kertaakaan. Hidastin tahtiani, kun kuulin matalasti murisevan hirviön äänen. Huomasin oppilaani kääntelevän korviaan ja maistelevan ilmaa, jossa leijaili ukkospolun katku. Irvistin kävellessäni lähemmäksi.
”Tässä on ukkospolku, kuten varmaan huomasitkin. Et ikinä, ikinä saa mennä sen lähelle. Minun mestarini, Minttulehti kuoli pelastaessaan oppilasta ukkospolulta”, totesin aluksi ankaralla äänellä, mutta sitten ääneni muuttui heikoksi huokaukseksi. En pystynyt katsomaan Liekkitassua silmiin, vaan pidin katseeni tiukasti ukkospolussa. Kovaääniset hirviöt jylistivät ohitsemme muristen.
”Hirviöt pysyttelevät usein ukkospolulla, mutta kannattaa pitää muutaman ketunmitan välimatka. Ihan vain varalta, sillä joskus ne poikkeavat reitiltään”, kerroin nuorelle naaraalle, joka jatkoi matkaa perässäni. Seuraavaksi suuntasimme kohti Hehkulampea.
”Tuolla on Kuuluola. Sieltä päälliköt hakevat henkensä Pimeyden Metsältä”, viitoin hännälläni suuren kallion suuntaan. Liekkitassu käänsi vaistomaisesti katseensa sinnepäin. Liekkitassu ei epäillyt Pimeyden Metsän olemassa oloa, ei ainakaan ääneen. Lähes jokainen pentu oli epäillyt Pimeyden Metsän olemassaoloa, mutta kuningattaret ja klaaninvanhimmat olivat sen ainakin minulle selittäneet. Minä uskoin Pimeyden Metsään vain sen vuoksi, koska se oli tapa klaanissamme. Minua lohdutti ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä. Astelimme lähemmäksi kaislikkoa. Ne peittivät Hehkulammen taakseen, jonka vuoksi jouduimme kävelemään eteenpäin. Kun Liekkitassu viimein näki sinisen veden, hän näytti vaikuttuneelta.
”Kuten varmaan arvaat, tässä on Hehkulampi. Uimataitoiset kissat tykkäävät harjoitella täällä, eikä vesi ole tähän aikaan viherlehdestä edes kylmää”, kerroin. Huomasin, että asioiden selittäminen alkoi jo hiljalleen käydä helpommaksi. Joutuisin selittämään Liekkitassulle vielä paljon asioita. Ihailimma hetken aikaa Hehkulammen sinistä vettä, jonka jälkeen jatkoimme matkaa. Kiersimme koko reviirin läpi ja palasimme paljon sen jälkeen leiriin. Olimme käyneet ennen leiriin paluuta vielä metsässä katsomassa hyviä harjoituspaikkoja.
”Tulen herättämään sinut huomenna. Lähdemme saalistusharjoituksiin auringonnousun aikaan. Voit syödä nyt jotain”, sanoin Liekkitassulle päästyämme leiriin. Tämän jälkeen astelin kepein askelin tuoresaaliskasalle Liekkitassun edellä. Etsin vaistomaisesti katseellani Lauhalaukan oranssi-valkoista turkkia. Pian katseeni löysi hänet punaturkkisen pennun seurasta. Minttupentu ja Lauhalaukka näyttivät keskustelevan. Soturi näytti tulevan hyvin toimeen klaanin nuorimman jäsenen kanssa. Unohdin tuoresaaliin ja kävelin ystäväni luokse.
”Hei Lauhalaukka ja Minttupentu”, tervehdin kaksikkoa kohteliaasti. Ystäväni väläytti minulle lämpimän hymyn.
”Miten Liekkitassun kanssa meni?” kolli kysyi pikaisesti.
”Ihan hyvin. Kiersimme rajat läpi ja kerroin hänelle reviiristämme”, selitin ja katsahdin sitten Minttupentuun.
”Ovatko vanhempasi kertoneet sinulle reviiristämme?” kysyin nopeasti ja jäin odottamaan pennun vastausta.
//Minttu tai Lauha? Sori ku tungin tän tähän hetkeks xd Liekkiki voi myös jatkaa jos haluaa
// 363 sanaa
