Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Seuraavana aamuna heräsin vasta auringonnousun jälkeen. Lauhatassu oli kadonnut sammalvuoteeltaan todennäköisesti harjoituksiin Tuhkajuovan kanssa. Nousin istumaan ja suin yhä sotkuista turkkiani. Yrttien kitkerä tuoksu oli voimakas nuollessani turkkiani sen läheltä. Kun olin valmis, nousin ylös ja astelin rennoin askelin pääaukiolle. Viherlehden lämmin aurinko oli valaissut koko leirin. Piikkihernemuurien tällä puolen oli varjoisaa. Päivä oli jo ehtinyt lämmetä mukavasti. Leirissä oli kuitenkin hiljaista. Mäntyviiksi ei ollut pentujen kanssa pääaukiolla, ja klaaninvanhimmatkin olivat ilmeisesti yhä pesässään.
Katseeni siirtyi aukion keskustaan siihen kohtaan, jossa Liekkihännän ruumis oli eilen maannut. Se oli viety pois. Jäljellä oli vain kuivunutta verta. Leirin sisäänkäynniltä kuului askeleita. Surmakynsi asteli partion johdolla leiriin. Hänen perässään tulivat Kaaostuho, Hämypilvi, Ruusutuike ja Haaskatassu. Liekkihännän kumppani hymyili jutellessaan oppilaalleen. Kun Haaskatassu lähti omille teilleen, Ruusutuikkeen kasvoille ilmestyi haikea ilme. Hänen katseensa käväisi leirin keskustassa, mutta hän käänsi sen nopeasti pois. Savunharmaa soturi asteli sotureiden pesään kaikessa hiljaisuudessa. Hain tuoresaaliskasasta syötävää. Mukaani tarttui orava, jonka punainen turkki oli rähjäinen. Vein sen oppilaiden pesän edustalle. Huomasin Villitassun astuvan ulos oppilaiden pesästä. Naaras haukotteli makoisasti ja kohtasi vihreän katseeni.
”Huomenta”, sanoin rauhallisella äänellä itseäni nuoremmalle oppilaalle. Villitassu tervehti minua nyökkäämällä. Naaras suuntasi tuoresaaliskasalle ja palasi pian luokseni mukanaan hiiri. Haaskatassu olisi voinut ihan hyvin tulla meidän seuraamme, mutta oppilas päätti jäädä kauemmaksi meistä. Hän viihtyi mielellään yksin. Juuri kun olin saanut syötyä saaliini, Punatähti asteli leirin pääaukion keskustalle.
”Kokous alkaa!” punaruskea päällikkö kajautti huudon ilmoille. Juuri silloin Lauhatassu ja Tuhkajuova astuivat leiriin. Ystäväni kantoi suussaan kahta saalista. Hän kipitti nopeasti kissajoukon lävitse tuoresaaliskasalle ja pudotti saaliinsa siihen. Sitten ystäväni loikki minun ja Villitassun luokse oppilaiden pesälle.
”Mitä tapahtuu?” hän kysyi ja vilkaisi Punatähden suuntaan. Kolli odotti kissojen saapuvan pääaukiolle.
”Punatähti pitää kokouksen, en tiedä mitä se koskee”, kuiskasin ystävälleni ja pidin katseeni Punatähdessä. Kun kissat olivat päässeet aukiolle ja hiljentyneet, päällikkö nousi seisomaan.
”Eilisilta oli koko klaanille raskas. Oli koko klaanin onni, ettei mäyrä päässyt leiriimme. On aika jatkaa eteenpäin ja jatkaa klaanimme puolustamista, vaikka menetimmekin suuren soturin”, päällikön sanat tuntuivat uppoavan koko klaaniin, sillä kissat päästivät pieniä huudahduksia Punatähden ja Liekkihännän kunniaksi. Päällikkö nosti nopeasti häntänsä pystyyn vaimentaakseen soturinsa.
”Tänään nimitämme yhden oppilaista soturiksi. Mahlatassu todisti eilen taistelussa olevansa valmis ansaitsemaan soturinimensä. Astuisitko eteen”, päällikkö sanoi ja siirsi katseensa minuun. En voinut uskoa korviani! Vilkaisin nopeasti Lauhatassua, joka kannusti minua menemään leirin keskustaan. Kissat tekivät minulle kulkureitin päällikkömme luokse. Kohtasin hänen vihreän katseensa epäröimättä.
”Mahlatassu, sinun soturinimesi on Mahlahalla”, punaruskea kolli ilmoitti tasaisella äänellä ja nyökkäsi. Nyökkäsin takaisin ikään kuin kiitokseksi.
”Mahlahalla! Mahlahalla!” klaani hurrasi uutta nimeäni. Saatoin selvästi kuulla Lauhatassun äänen ylitse muiden. Kun Punatähti päätti kokouksen, paras ystäväni loikki innoissaan luokseni.
”Onnea!” hän hihkaisi ja puski kuonollaan rintaani. En voinut lopettaa hymyilemistä, enkä edes halunnut. Minä olin nyt ihan oikea soturi!
”Kiitos”, henkäisin ja puskin ystävääni takaisin.
//Lauha?
// 455 sanaa
