Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
En voinut peitellä yllättyneisyyttäni, kun kuulin Raparperitassun sanat.
”Eloklaanistako?” vaistomaisesti ääneni vaimeni normaalia huomattavasti hiljaisemmaksi. Vilkaisin ympärilleni varovaisesti. Minusta tuntui, kuin olisin tehnyt jotakin väärää ja kiellettyä. Eloklaanista puhumista ei varsinaisesti oltu kielletty Kuolonklaanissa, mutta kukaan ei pitänyt vieraasta klaanista, joka oli muuttanut rajanaapuriksemme. Harva tiesi siitä klaanista oikeastaan mitään, ja ne jotka tiesivät, eivät avanneet suutaan. Tiesin, että Raparperitassun mestari oli käynyt Henkäysvarjon kanssa Eloklaanin reviirillä, kenties heidän leirissäänkin. Punatähti oli määrännyt kaksikon matkaan vain vähän sen jälkeen, kun Eloklaani oli asettunut rajanaapuriksemme.
”Niin. Tuhkajuova ei halunnut puhua siitä”, Raparperitassu vastasi ja heilautti häntäänsä pari kertaa puolelta toiselle. Tiesiköhän oppilas, miksi Eloklaanista ei puhuttu? Itse asiassa minäkään en ollut asiasta ihan täysin varma, mutta kai se liittyi siihen niiden uskontoon. Lauhalaukka oli maininnut siitä ennen lähtöään. Tähtiklaaniko se nyt oli. Pelkkä ajatus siitä, että he uskoivat muuhun kuin Pimeyden Metsään, kuulosti huvittavalta. Jos sellainen paikka oli, miksi me emme tienneet siitä? Kenties Eloklaani oli täynnä höpsähtäneitä kissoja, jotka olivat saaneet traumoja jostakin ja alkaneet uskoa olemattomaan. Paitsi että en minäkään voinut täysin varmaksi sanoa, että myöskään Pimeyden Metsä oli totta. Säpsähdin, kun tajusin ajatukseni harhailevan ties missä. Kohdistin katseeni taas mustaoranssiin oppilaaseen, ja vakavoiduin.
”Kuolonklaanissa ei haluta puhua Eloklaanista. En tiedä miksi, mutta ilmeisesti siihen on joku syy. Kaikki mitä minä tiedän on se, että Eloklaanissa kissat eivät ole.. Noh, tällaisia kuin täällä. He ovat kohteliaita ja avuliaita, tai niin olen kuullut. Enhän minä oikeastaan tiedä Eloklaanista muuta, mutta ehkä se on parempi niin. Kuolonklaani on minun kotini, ja minun ystäväni asuvat täällä. Minun puolestani Eloklaani voi olla rajanaapurimme, sillä emme me heidän kanssaan ole tekemisissä”, selostin Raparperitassulle. Oppilas kuunteli tarkkaavaisesti. En ollut varma, hyväksyikö naaras vastaukseni. Ehkä nuorukainen olisi halunnut tietää enemmän. Tietää jotakin, jota minä en hänelle voinut kertoa.
”Pieni vinkki; sinun ei kannata udella Tuhkajuovalta liikoja. Hän oli Lauhalaukan mestari, ja kuulemma erittäin vaativa. Lauhalaukka kertoi, että Tuhkajuovasta sai eniten irti, jos ei mennyt asioiden edelle. Jos hän haluaa kertoa sinulle Eloklaanista, hän tekee sen kyllä. Tai sitten ei, mutta ei kannata olla liian utelias”, virnistin pienesti. Raparperitassun kasvoilla käväisi hento hymynkaltainen.
”Taisin huomata sen jo tänään”, naaras ilmoitti.
Emme ehtineet sanoa enää mitään, kun Punatähti astui pääaukiolle ja käveli ohitsemme leirin keskelle. Haaskamielen ruumis makasi edelleen pääaukiolla, mutta se oli siirretty etäämmälle. Soturi saisi valvojaiset, joihin tuskin osallistuisi kukaan. Punatähdellä oli tapana valvoa jokaisen klaanitoverinsa ruumiin yllä, mutta en ollut koskaan nähnyt Haaskamielen juttelevan kenellekään. Hän oli sellainen oman tiensä kulkija, joka viihtyi itsekseen. Punatähti aikoi kai ilmoittaa Haaskamielen kuolemasta vielä koko klaanille, vaikka kaikki varmaan olivat sen jo huomanneet.
”Minulla on teille kerrottavaa”, punaruskea päällikkö aloitti, kun kissat olivat tulleet pääaukiolle kuuntelemaan. Kukaan ei sanonut mitään, vaan kaikki odottivat päällikön jatkavan.
”Eloklaanin päällikkö, Mesitähti kävi jokin aika sitten leirissämme. Koska on hyvä olla hyvissä väleissä rajanaapurimme kanssa, sovimme tapaavamme joka täysikuun aikaan Kivikukkulalla ja vaihdamme siellä kuun tärkeimmät kuulumiset. Molemmista klaaneista mukaan lähtee jonkin verran kissoja, jotta mahdollisimman moni voi kuulla vieraan klaanin tapahtumia. Ilmoitan ensimmäiseen kokoontumiseen lähtijät lähempänä täysikuuta, mutta kertaan säännöt vielä kerran: eloklaanilaisen kanssa ei saa ystävystyä. Kokoontumisessa voit jutella eloklaanilaiselle, mutta ystävystyminen katsotaan petoksena. Yksikään kissa ei saa kertoa kokoontumisessa mitään, joka saa Kuolonklaanin näyttämään heikolta. Mesitähden toive on edelleen, ettei Pimeyden Metsästä puhuta eloklaanilaisille. Minä aion pitää huolta, että jokainen noudattaa näitä sääntöjä, ja olen valmis rankaisemaan sääntöjä rikkovaa”, päällikön ääni oli vakava, mutta voimakas. Hänen katseensa kiersi puheen aikana muutaman kerran pääaukion halki.
”Lisäksi haluan ilmoittaa kaikille yhteisesti Haaskamielen kuolemasta. Soturimme kuoli sairauskohtaukseen, ja hän vaeltaa nyt Pimeyden Metsän luona. Valvomme yöllä hänen ruumiinsa yllä ja kunnioitamme hänen elämäänsä ja kuolemaansa”, päällikkö lisäsi ja heilautti häntäänsä sen merkiksi, että kokous oli ohi. Kissat lähtivät nopeasti omille teilleen. Raparperitassu oli pysynyt vierelläni koko kokouksen ajan. Käännyin kohti nuorta naarasta.
”Tuota en kyllä odottanut kuulevani. Kokoontumisessa väkisinkin kerrotaan enemmän Eloklaanista”, mutisin osittain itsekseni, osittain Raparperitassulle. En ollut varma, halusinko päästä mukaan kokoontumiseen. Kokemuksena se voisi olla ihan mielenkiintoinen, mutta sitten toisaalta.. Mukana olisi paljon eloklaanilaisia, ja kenties myös Lauhalaukka. Soturi tuskin halusi nähdä minua. Olisin itse kyllä halunnut sopia Lauhalaukan kanssa ja saada hänet ymmärtämään, ettei Karhumyrsky ole paha kissa, muttei hän kuuntelisi minua. Lauhalaukka oli liian syvällä harhojensa kanssa. Kenties Eloklaani syvensi harhoja, kun he kertoivat uskovansa soturia. Toivoin kovasti, ettei Lauhalaukka olisi koskaan kadonnut. Sillä tavalla soturi voisi edelleen olla minun paras ystäväni.
”Sinähän muuten pääset osallistumaan hiirenkorvan suuriin harjoituksiin. Jännittääkö sinua?” päätin suosiolla vaihtaa aiheen täysin uuteen asiaan. Harjoituksiin olisi vielä aikaa, sillä hiirenkorva ei ollut vielä täällä.
//Rapsu? Sori, tää on aika paljon Mahlan omia ajatuksia ja neki hyppi vähän sinne tänne XD toivottavasti ei ollu liian sekava.
// 741 sanaa
