Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Vilkaisin Liekkitassua yllättyneenä siitä, että naaras oli ottanut Lauhalaukan puheeksi. Olimme saapuneet Hehkulammen rantaan. Kasvoilleni piirtyi hento hymy muistellessani parasta ystävääni, jota näkisin tuskin enää koskaan.
”Hän oli koko metsän mukavin kissa, joka tuli toimeen ihan kaikkien kanssa. Lauhalaukan kanssa ei ollut tylsiä hetkiä, eikä hänen jutuilleen voinut olla nauramatta”, sanoin haikealla äänellä ja käänsin katseeni Hehkulammen siniseen veteen. Aurinko heijastui lammen pintaan saaden sen suorastaan hehkumaan. Paikka toi minulle mieleen sen, kuinka ystäväni oli esitellyt uintitaitojaan täällä.
”Sen lisäksi, että Lauhalaukka on nyt ja aina minun paras ystäväni, hän on hyvin sinnikäs. Lauhalaukka halusi opetella uimaan vapaa-ajallaan, ja niinhän myös oppi sen”, sanoin ja vilkaisin Liekkitassua. Naaras ei vaikuttanut erittäin kiinnostuneelta, mutta hän sentään kuunteli. Oppilaani nyökkäsi sen merkiksi.
Olisin voinut kertoa Lauhalaukasta ikuisuuden kaikkia mahtavia muistoja mitä meillä oli, mutta minua väsytti liikaa. Lisäksi Liekkitassu ei kysynyt muuta, joten tuskin häntä edes kiinnosti. Käänsin katseeni takaisin Hehkulampeen. Tunsin, kuinka silmäni alkoivat sulkeutua itsekseen. Kun räpäytin silmiäni, ne pysyivät kiinni aina vain pidempään. Välillä säpsähdin pois unen ja hereillä olon rajamaailmasta.
”Pitäisikö meidän palata leiriin?” naaras kysyi lopulta ja sai minut taas heräämään. Nostin pääni ylös ja kohtasin oppilaani katseen.
”Palaa sinä vain, en minä voi nukkua siellä. Etsin täältä jonkun suojaisan paikan ja yritän nukkua edes hetken”, sopersin väsyneenä ja nousin ylös. Olin niin väsynyt, että jalkani hädin tuskin kantoivat. Liekkitassu käveli vierelleni, sillä hän kai odotti minun kaatuvan maahan.
”Punatähti ei arvostaisi sitä, että nukut yksin täällä”, oppilaani huomautti vakavana. Haukottelin.
”Mmh.. Jos tahdot, voi vaikka käydä saalistamassa. Tule herättämään minut sitten”, mumisin kävellessäni läheisen pähkinäpensaan oksien alle suojaan. En välittänyt, vaikka pensaan oksat takertuivat turkkiini käydessäni maate sen alle. Olin niin väsynyt, että olisin voinut vaikka nukahtaa puun oksalle. Vaivuinkin pian uneen.
Ensimmäistä kertaa Lauhalaukan katoamisen jälkeen en nähnyt painajaista. En oikeastaan nähnyt mitään unta.
”Mahlahalla, herää”, ääni herätti minut. Väräytin korviani, mutta en malttanut avata silmiäni. Olin edelleen väsynyt, mutta nukkuminen oli helpottanut edes vähän. Nyt ajatukseni tuntuivat jo paljon selkeämmiltä mitä aiemmin.
”Mahlahalla”, Liekkitassun ääni sanoi. Raotin hitaasti vihreitä silmiäni ja nostin katseeni oppilaaseeni. Pidin leukani kuitenkin maassa, sillä tarvitsin hieman vielä aikaa heräämiseen. Oppilas katsoi minua odottava katse kasvoillaan. Suoristin takajalkojani ja venyttelin unet pois. Nousin hitaasti ylös haukotellen.
”Kauanko nukuin?” kysyin räpytellen silmiäni. Näin ulos Liekkitassun takaa ja huomasin, että pimeä ei ollut vielä saapunut.
”Aurinko laskee pian”, naaraskissa ilmoitti viileästi ja astui pois pensaan edestä, jotta pääsin pois sen oksien alta. Ravistelin pähkinäpensaan oksat pois turkiltani. Liekkitassun jalkojen juuressa makasi eloton orava.
”Kiitos, että annoit minun nukkua. Palataan vain leiriin nyt”, totesin ja lähdin kävelemään kohti leiriä oppilaani edellä. Liekkitassu lähti seuraamaan minua.
”Voisimme huomenna aurinkohuipun aikaan pitää harjoitukset. Onko sinulla mitään toiveita?” kysyin ja vilkaisin perässäni kulkevaa oppilasta.
//Apua miten tönkkö mutta Liekki? xd
// 449 sanaa
