Mahlapentu
Kirjoittaja: Elandra
Pihkatassu vilkaisi Lauhapentua ja käänsi sitten katseensa sammaliin.
”Olen tehnyt sitä aika paljon, joten se alkaa kyllästyttämään”, oppilas selitti. Lauhapentu nyökkäsi ja jatkoi sammalien rullaamista. Minäkin otin toisen pedin ja aloin tekemään siitä siistiä rullaa. Pihkatassu ei suinkaan jäänyt katsomaan meitä työnteossa, vaan alkoi itsekin rullaamaan yhtä sammalvuodetta. Pihkatassun auttaminen oli mukavaa. Koin, että ensi kertaa koskaan minulla oli jokin tärkeä rooli klaanissani. Se oli toki pieni, mutta kuitenkin mielestäni aika tärkeä.
Kun olimme saaneet kaikki sammalvuoteet rullattua, veimme ne pois pesästä. Toiset oppilaat olivat tuoneet parantajan pesän sairasaukiolle uusia sammalia leirin ulkopuolelta.
”Meidän täytyy nyt tehdä näistä uudet pedit”, tabbykuvioinen oranssi kolli sanoi. Pihkatassu repi itselleen sopivan kokoisen sammalpallon ja kantoi sen sairasaukion toiselle laidalle. Minä tein saman hänen perässään, ja Lauhatassu seurasi minua. Pienemmällä pennulla oli hieman ongelmia saada itseään suurempi sammalpallo liikkeelle, mutta hän keksi kyllä keinonsa. Lauhapentu kieritti sammaleensa Pihkatassun luokse. Sen jälkeen oppilas laski sammalpallonsa maahan.
”Painellaan sitä vähän käpälillä niin, että siihen on mukava käydä makaamaan”, valko-oranssi kolli näytti taas esimerkin.
”Näinkö?” kysyin ja painelin etukäpälilläni sammalpalloa. Se tuntui aika vaivalloiselta, joten kävin sammalpallon päälle ja aloin painella sitä jokaisella käpälälläni. Pihkatassu nyökkäili ja käänsi katseensa Lauhapennun suuntaan. Pentu kierähti makaamaan sammalpallon päälle.
”Se toimii näin paremmin!” Lauhapentu hihkaisi, nousi ylös ja asettui toiseen asentoon makaamaan. Naurahdimme molemmat Lauhapennun tekniikalle.
Saimme kaikki vuoteet tehtyä, ja Hehkuaskel palasi takaisin sairasaukiolle yrttivarastosta. Parantaja vilkaisi meidän suuntaamme. Sitten hänen katseensa siirtyi juuri tehtyihin sammalvuoteisiin.
”Ai, te olettekin jo valmiita. Kiitos paljon avusta teille kaikille”, lempeä parantaja kiitti kehräten. Minusta tuntui hyvältä olla avuksi. Pihkatassu nyökkäsi vastaukseksi.
”Olen menossa ulos keräämään yrttejä, joten valitettavasti minun täytyy ajaa teidät pois pesästäni siksi aikaa. Tulkaa joku toinen kerta taas käymään”, parantaja naukui ilmeisesti lähinnä minulle ja Lauhapennulle. Hän kai uskoi meidän syövän kaikki hänen yrttinsä. Olin kuullut, että jotkut pennut olivat tehneet niin. Jotkut olivat jopa kuolleet, kun he olivat syöneet liian suuren määrän jotakin yrttiä. En olisi kyllä yhtään ihmetellyt, jos Lauhapentu joku päivä söisi luvatta Hehkuaskeleen yrttejä. Minun pitäisi pitää huoli siitä, että pentu ei pääsisi tänne yksinään. Tassuttelimme Hehkuaskeleen edellä takaisin leirin pääaukiolle. Nenäni oli jo tottunut parantajan pesän yrttien kitkerään hajuun, mutta leirin pääaukion ilma tuntui nyt raikkaammalta kuin koskaan.
”Tuletko kanssamme?” Lauhapentu kysyi Pihkatassulta ja loikki innoissaan kollin ympärillä.
//Pihka tai Lauha?
//374 sanaa
