Mäyräkynsi
Kirjoittaja: Saaga
Pitelin Orvokkisydäntä tassuillani ettei tämä kävisi Lumikkoviiksen kimppuun. “Hän ei yrittänyt murhata minua,” kuiskasin, “ei hän voisi.” “Et tiedä mihin hän pystyy! Hän on murhaaja!” Orvokkisydän huusi ja pääsi otteestani. Hyppäsin hänet kumoon ettei hän vain kävisi Lumikkoviiksen kimppuun. Lumikkoviiksi seisoi vaiti edessämme. Katsahdin Orvokkisydämeen ja huomasin kuinka haavasta kaulassani tiputti verta tämän turkille. Sävähdin, kun kivun aalto pyyhkäisi ylitseni. Ulvahdin hiljaa. Tunsin muiden kissojen kauhistuneet katseet turkillani. “Mäyräkynsi! Heti pois hänen päältään!” Henkäysvarjo huusi ja tunki kauhistuneiden kissojen ohi. Hyppäsin heti pois Orvokkisydämen päältä ja kumarsin varapäällikölle. “Kuulin koko jutun ei tarvitse edes selittää,” varapäällikkö sanoi vihaisena. Minua pyörrytti – tiesin etten pysyisi tajuissani enää pitkään. Hengitin raskaasti ja epätasaisesti. “Henkäysvarjo,” Hehkuaskel vei kollin huomion muualle, “he ovat selvästi haavoittuneet,” hän sanoi ja viittasi käpälällään Lumikkoviikseen, joka nuoli isoa haavaa lavassaan. “Anna minun auttaa ja määrää rangaistus sitten,” hän sanoi, “säästämme henkiä jos teemme näin päin.” Henkäysvarjo suostui vastahakoisesti ja Hehkuaskel tuli tuekseni ja vei minut ja Lumikkoviiksen parantajan aukiolle. Orvokkisydän seurasi perässä, kun kuljimme aukion poikki. Lumikkoviiksi linkkasi ja minä hengitin vaivalloisesti. “Ole hyvä ja istu Lumikkoviiksi,” parantaja käski ja vei minut toiselle makuusijalle. Tiesin ettei Lumikkoviiksi voisi olla antamatta anteeksi joten kysyin: “Annatko anteeksi?” Naaraan katse pehmeni. “Tottakai,” hän sanoi. “Hyvä koska siinä tapauksessa saat itsekkin,” naurahdin mutta se vihlaisi kurkussani olevaa haavauma kohtaa. “Annatko sinäkin anteeksi Orvokkisydän?” Lumikkoviiksi kysyi alakuloisena. Hehkuaskel tuli luokseni laittamaan haavoihini jotain salvaa, joka kirveli pikkuisesti.
// Orvokki?
