Mäyräkynsi
Kirjoittaja: Saaga
Sisimpiäni lämitti rakkaus Orvokkisydäntä kohtaan. “Joo syödään vain! Haen meille jotain,” Lumikkoviiksi hihkaisi innosta ja onnesta hehkuen. Hän tassutti hakemaan syötävää ja jäimme kahden Orvokkisydämen kanssa. “Oletko varma pystyväsi tähän,” sanoin ja kallistin päätäni hiukan huolestuneena. “Olen,” Orvokkisydän sanoi ja lähestyi minua. Hän nuolasi lapaani. “Niistä tulee kauniita pikkuisia,” sanoin ja laskin pääni Orvokkisydämen kyljen vierelle. Lumikkoviiksi tuli pian mukanaan pulska jänis. “Höyhentassu nappasi tämän eilen,” hän sanoi hymyillen. Ilo alkoi virrata mieleeni ja hymyilin itsekkin kehräys kummuten syvältä rintani syövereistä. Orvokkisydänkin kehräsi ja rupesimme syömään nälkäisin haukuin yhdessä. Saimme jäniksen jaettua ja syötyä nopeasti. Kosketin nenälläni Lumikkoviiksen lapaa. “Kai autat meitä pennuissa,” sanoin kehräten. Lumikkoviiksi katsoi minua yllättyneenä ja nuoli huuliaan. “Tottakai,” hän sanoi silmät suurina. “Olen varma että sinusta tulee hyvä isä,” hän sanoi vielä. “Minä olen varma, että Orvokkisydämestä tulee loistavaakin loistavampi emo,” sanoin kaataen Lumikkoviiksen kommentin täysin. “Tulisipa sinusta mestari jollekin pennullemme,” sanoin. “Silloin tietäisimme, että siitä pennusta kasvaisi mahtava soturi,” Orvokkisydän nauroi.
