Mäyräkynsi
Kirjoittaja: Saaga
“Onko sinulla nälkä?” kysyin oppilaaltani. Hänen ensimmäinen päivänsä oli varmasti mieleenpainuva, kun mestari ei edes tajunnut kysyä hänen voinnistaan. Olin vihainen itselleni. “Minulla on hirmu nälkä!” Pyräkkätassu valitti vatsa kurnahtaen. “Mennään leiriin sitten.” Käännähdin ja lähdin tassuttamaan kohti puita ja harvaista aluskasvillisuutta. Työnnyin oksien ohi. Tajusin, että menin ehkä liian lujaa pienikokoiselle oppilaalleni – tämä nimittäin puuskutti uupumuksesta. Hidastin vauhtia ja päästin hänet vierelleni. “Olit hyvä tänään”, kehuin, jotta en lannistaisi pikkuista liikaa. Hän katsahti minuun yllättyneenä. Hymyilin vain. “Sinusta tulee hyvä soturi harjoituksen kanssa”, sanoin, koska tiesin en tiedä mistä mutta vain tiesin oppilaan olevan epävarma kyvyistään – miltei jokainen oli ja sitäpaitsi jos tämä oppilas ei olisi kehut eivät ainakaan lannistaisi häntä. Olin itse ollut hurjan epävarma kaikesta soturiuteen liittyvästä erakko taustani takia. Kollilla oli hyvä tilanne, koska hän oli klaanisyntyinen ja vieläpä tietojeni mukaan ihan hyvästä perheestä. Tassutimme loppu matkan Pyräkkätassun tahtiin ja hän näytti olevan ihan hyvillään. Kun työnnyimme sisään leiriin, Pyräkkätassu säntäsi hakemaan itselleen ruokaa ja meni sitten syömään sitä jonnekin suojaiseen nurkkaan. Hymyilin huvittuneena ja poimin itselleni oravan. Paistattelin auringon valossa ja söin oravan kolmella nopealla haukkaisulla. Sen jälkeen lähdin soturien pesään lepäämään.
Heräsin painostavaan ilmaan. Sade tuntui olevan lähellä. Nousin makuusijaltani ja työnnyin ulos pesästä. Tummansävyinen taivas enteili sadetta ja jopa myrskyä. Viherlehti ensimmäiseni – jonka muistin – enkä tiennyt oliko se tavallista viherlehden alun säätä mutta en välittänyt siitä nyt. Tassutin aamupartioita jakavan Henkäysvarjon luo. “Lehtituuli, Latvaruusu, Raparperipistos ja Mäyräkynsi menisittekö tarkastamaan rajan Hehkulammesta joelle päin?” hän päätti ja kääntyi seuraavien kissojen puoleen. Lähdin partioni perässä ulos. Tassutimme rajalle joen toisella puolen. Puolessa välissä matkaa oli alkanut sataa kaatamalla. Merkkasimme rajan nopeasti ja palasimme sitten takaisin leiriin. Olin haistanut tutun hajun rajalla – Sypressitassu – oppilas, joka oli ensimmäisenä päivänään oppilaana juossut käpäliini kanin perässä. Päätin kuitenkin olla ilmoittamatta naaraan hajusta ja myös sen kollin, jonka haju oli ollut sekoittunut Sypressitassun hajuun, koska oppilaat eivät olleet edes ylittäneet rajaa. Leirissä törmäsin Lumikkoviikseen. Oli alkanut ukkostaa ja salamat välähtelivät aika-ajoin. “Orvokkisydän haluaisi sinut pentutarhaan nyt”, Lumikkoviiksi sanoi ja katsahti taaksensa. “Pennut eivät pidä ukkosesta.” Nyökkäsin ja kosketin nenälläni Lumikkoviiksen lapaa. “Kiitos, kun olit heidän luonaan. Olet korvaamaton apu”, kuiskasin hänen korvaansa. Naaras hymyili ja laahusti uupuneena sotureiden pesään lepäämään. Kiiruhdin turkki märkänä ja painavana pentutarhalle. Rankkasade piiskasi kallio seiniä leirin ympärillä. Ravistelin turkkiani ja pujahdin vasta sitten sisään pentutarhaan. Toivepentu ja Pyörrepentu olivat käpertyneinä emonsa – ja kumppanini – hännän suojiin. Orvokkisydän lohdutti pienokaisia, kun he vikisivat hiljaa pelosta. “Hei, pikkuiset”, tassutin makuusijan luokse. Toivepentu näytti niin pieneltä Pyörrepentuun verrattuna, koska hänen veljensä oli rotevampi ja selvästi suurikokoisempi. Toivepentu nosti vihreän katseensa minuun. “Isä!” hän hihkaisi innoissaan. “Hei Toivepentu, Hei Pyörrepentu”, tervehdin pentuja, jotka todella kasvoivat silmän rapäyksessä – heistähän tulisi pian oppilaita! En voinut olla hymyilemättä heille. Käänsin katseeni Orvokkisydämeen. “Hei, Kuoloklaanin paras emo”, sanoin liioittelevasti ja näin Orvokkisydämeen katseesta, että hän oli purskahtaa nauruun. “Olin juuri partiossa, tässä säässä vielä!” kevensin tunnelmaa vitsilläni. “Onko partiossa kivaa?” Pyörrepentu kysyi. “On. On, kun ei sada”, totesin vielä. “Lumikkoviiksi putosi eilen jokeen”, Orvokkisydän kertoi. “Se on aivan hänen tapaistaan.” Orvokkisydän naurahti. Kävin maahan makaamaan jutellakseni pentujen kanssa lähempänä heidän tasoaan. “No miten teillä on mennyt? En ole käynyt katsomassa teitä hetkeen ja olen pahoillani.”
//Orvokki tai Pyörre?
