Mäyräkynsi
Kirjoittaja: Saaga
Niiskaisin hieman harmissani. Pyräkkäpentu, Kaamospentu ja Myrskypentu oli nimitetty juuri Pyräkkätassuksi, Kaamostassuksi ja Myrskytassuksi. Olin onnekas, kun olin saanut yhden soturinalun omaksi oppilaakseni mutta en ollut kovin tyytyväinen siihen, että olin saanut pinikokoisimman ja pelokkaimmannäköisen pennun. Olinhan toki onnekas myös sen suhteen ettei minun tarvinnut kouluttaa itserakasta ja pomottelevaa Kaamostassua. Minua hieman säälitti Jääviillon puolesta mutta Myskytassu sen sijaan oli aika onnekas, kun miettii että hän todella sai varapäällikön mestarikseen. Olin ehkä erakko syntyinen ja tullut klaaniin kuusikuisena mutta olin minä silti soturi eikä Kaamostassulla ollut mitään oikeutta haukkua minua tai perhettäni. Päätin kuitenkin olla hiljaa ja antaa Pyräkkätassun tulla itse luokseni. Muut -tassut menivät omien mestariensa luokse ja sisaruksista pikkuisin – ja minun uusi oppilaani – katseli hieman epävarmana minua. Jos hän ei päättäisi pian tulla luokseni menisin itse. Minun ei kuitenkaan täytynyt tehdä sitä, koska pikkuinen kolli tassutti luokseni. Hän katseli minua tutkivasti, kuljetti katsettaan arpiani pitkin. Pyräkkätassun katse kuitenkin jäi sokeaan silmääni, jonka jänis oli kuita sitten sokeuttanut potkuillaan. Nyökkäsin oppilaalle tervehdykseksi. Muistin kuinka jännittävä ensitapaaminen Sähkötuhon kanssa oli ollut, kun itse olin ollut oppilaana ensi kertaa. Klaani oli tuntunut järjettömän suurelta. ”Joko mennään harjoituksiin?” Pyräkkätassu avasi suunsa ensimmäisenä meistä kahdesta. Mietin hetken mitä olin ensi kerran tehnyt Sähkötuhon kanssa mutta jätin ajatuksen sitten sivuun. ”Mennään vain”, sanoin ja katsahdin leirin uloskäynnille. Tiesin kuinka jännittävä ensi kertalaiselle leirin ulkomaailma oli joten päätin lähteä edeltä. ”Osaatko jo jotain?” kysyin, ”tai oletko jossain erityisen hyvä?” Pyräkkätassu katsahti minuun. ”No kai saamme sen selville pian.” Pyräkkätassu nyökkäsi. Astahdin piikkiherne tunnelin läpi ulkoilmaan. Raikas tuulen vire leikitteli turkeillamme. Pyräkkätassun silmät suurenivat. Metsää riitti silmän kantamattomiin ja tuoksuja tulvi joka suunnasta. Muistin kirkkaasti ensimmäisen oppilaana. Muistin Orvokkisydämen ja Lumikkoviiksen ilmeet kun he näkivät maailman ensi kerran. Olin elänyt sitä ennen metsissä vapaana mutta löytänyt sitten klaanini. Kuljetin Pyräkkätassun Lehtikuusilaaksolle. ”Haluatko aloittaa taistelusta vai saalistuksesta?” kysyin arvelin, että jos antaisin itsestäni kiltin kuvan karskista ulkonäöstä huolimatta voisin saavuttaa oppilaan luottamuksen.
//Pyräkkä?
