Mäyräkynsi
Kirjoittaja: Saaga
Olin käynyt katsomassa Lumikkoviikseä. Hän toipui pikkuhiljaa mutta oli vielä aika sairaanloinen. Tassutin kohti pentutarhaa katsomaan pikkuisiani. “Pyörrepentu, sainpas!” kuului Toivepennun kimeä kirkaisu. “Varokaa vähän,” Orvokkisydän kehräsi. Työnnyin sisään pesään. Minua jännitti jutella pentujeni kanssa ensimmäistä kertaa. Mitä jos he eivät pidä minusta? “Katsokaas, isänne tuli katsomaan teitä,” Orvokkisydän kehräsi huomatessaan minut. Kehräsin itsekkin hiljaa. “Hei pikkuiset,” sanoin lempeästi. En edes odottanut, että Toivepentu olisi niin innoissaan mutta hän loikkasi käpäliini ja kierähti toista etutassuani kohti. Nostin sen pois tieltä nopeasti näyttääkseni pikku vintiölle. “Miten teillä menee?” kysyin hymyillen huvittuneena. Nostin Toivepennun niskanahasta jaloilleen. “Hyvin,” Pyörrepentu hihkaisi. Toivepentu ponkaisi selkääni suurella loikalla. Hämmästyin ja horjahdin mutta onnistuin pitämään tasapainoni. Kollista tulisi hyvä taistelija jonain päivänä. Katsoin toista pentuani, hän oli perinyt vankan ruumiinrakenteeni – olin ylpeä kummastakin. Pyörrepentu jysähti päin kylkeäni ja sai minut harhautettua kun ajatukseni kohdistuivat hyppyyn joten Toivepentu pääsi niskalleni. “Yritättekö tappaa minua vai?” kysyin huvittuneena. Toivepentu kierähti pois selästäni ja näykkäisi pienesti kaulaani. Retkahdin teatraallisesti maahan ähkäisten huvittuneena. “Saitte minut,” sanoin antautuvasti ja naurahdin. “Vienkö heidät ulos?” kysyin katsoen Orvokkisydäntä rakastavasti.
// Orvokki tai joku?
