Mäyräkynsi
Kirjoittaja: Saaga
“Ei tämä liike toimi! En saanut edes ötökkää kiinni!” Pyräkkätassu marmatti tyytymättömänä. “Toimisi jos keskittyisit hieman paremmin ja kuuntelisit minua etkä hyppisi menemään ilman ohjeita”, sanoin hieman syyttävästi mutta en liian syyttävästi jotten lannistaisi pikku kissaa täysin. “Mitä sitten tein väärin tällä kertaa!?” oppilaani katsoi minuun silmät sirrillä. Murahdin ja istuuduin maahan odottamaan kollin rauhoittumista. “Mitä sinä nyt te-” hän yritti sanoa utta keskeytin hänet: “Hyss!”. Pyräkkätassu kurtisti otsaansa mutta istuutui sitten eteeni. Hän kuunteli korvat pystyssä. “Noniin. Nyt kun olet rauhoittunut yritetään uudestaan”, totesin ja pyysin Pyräkkätassua kokeilemaan uudestaan. Olin todennut, ettei jokainen onnistu joka kerralla edes klaanimme kokeneimmat soturit eivät pystyisi olemaan niin täydellinen. Pyräkkätassu kyyristyi taas. “Hyvä”, kehuin, koska pidin sitä tärkeänä osana auttaa oppilasta uskomaan itseensä ja siihen, että hän pystyy kaikkeen kunhan harjoittelee. “Autan hieman jos sopii”, sanoin ja ohjeistin kollia työntämään käpäliään lähemmäs itseään. “Kun hiivit niin hiivi niin lähelle saalistasi kuin pystyt. Hiiri tuntee liikkeesi ja kani kuulee liikkeesi.” Pyräkkätassu veti käpäliä sisään ja yritti hiipiä uudestaan eteenpäin. Heitin kepin hänen ylitseen ja se laskeutui ketunmitan päähän hiipijästä. “Koita kuvitella, että tuo on hiiri”, käskin. Hymyilin hiukan. Tiesin, että kolli onnistuisi ainakin yrittämisessä koska siinä hän ei enää voisi edes yrittää epäonnistua. Pyräkkätassu hiipi puolen hännän mitan päähän kepistä ja loikkasi sen kimppuun laskeutuen täydellisen hyvin käpälilleen. “Todella hyvä!” Oppilas kääntyi katsomaan minua silmät loistaen. “Alkaako jo olla nälkä?” kysyin. En aivan tiennyt kollin rajoja tai kestävyyttä joten koin asian paremmaksi kysymällä siitä.
//Pyräkkä?
